Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

BC Nokian naisten päivän pelaaja 7/11 – Maailman melkein ainoa Justiina pelaa nyt naisissa: ”Viholan koulun koristreenit veivät voiton muusta urheilusta”

Justiina Kalliolevolla on lokakuussa edessä kaksi poikkeuksellisen jännittävää päivää. Ensi sunnuntaina nokialaistyttö pelaa elämänsä ensimmäisen virallisen naisten sarjapelin, kun BC Nokia avaa kautensa vieraspelissä Pyynikillä. Lokakuun 30. päivä on sitten yhä juhlaa: Justiina täyttää 18 vuotta eli hänestä tulee täysikäinen! –On sitä odotettukin, Justiina huokaa. –Ja tosi hienolta tuntuu jo nyt. Mikä elämässä muuttuu eniten? –Ajokortti on ehkä isoin asia. Ja sitten tulee uusia vapauksia, Justiina hymyilee. Mutta ei suostu panemaan ”uusia vapauksia” tärkeysjärjestykseen. Pyrintö kumoon Mutta ennen juhlia pitää hoitaa Pyrintö alta pois. –Jännittää enemmän kuin tavallisesti. Onneksi pääsin mukaan harjoituspeleihin. Siellä huomasi, etteivät ne naiset mitään ihmeitä ole edes SM-sarjassa. Aika hyvin heitä vastaan pärjää Viime kauden Justiina pelasi BC Nokian A-tytöissä. –Emme saaneet nyt joukkuetta kasaan. Ja kun Aleksi kysyin naisiin, en kovin kauaa miettinyt. Onhan tämä hieno mahdollisuus. Justiinan lisäksi A-tytöistä naisiin nostettiin Rosanna Reini . –Tietysti harmittaa, ettei A-tyttöjä ole. Toisaalta tilanne on selkeämpi ja joukkue yhtenäisempi, Justiina miettii. –Tiedän, etten saa kovin paljon peliaikaa. Toivon kuitenkin muutakin kuin niitä kaksiminuuttisia erän loppuun. Ne lähinnä turhauttavat. Justiina, juuri niin! Pyynikillä saatetaan tehdä sunnuntaina historiaa, kun joukkueet esitellään. Näinköhän nimeä ”Justiina” on koskaan ennen lausuttu ääneen näissä karkeloissa. –Olen elämäni aikana törmännyt vain yhteen Justiinaan, uudessa koulussa. Sitä ennen luulin olevani ainoa. Justiina tietää, mistä vanhemmat hienon nimen nappasivat. –Äitini mummo oli Emma Justiina. Sieltä se tulee. Onko harvinaisesta nimestä ollut koskaan harmia? –Pienenä joskus ajattelin, että höh, mutta nykyään olen pelkästään iloinen ja ylpeä. Tykkään hirveesti olla Justiina! Kipinä Viholan salista Koriksen Justiina aloitti 6-vuotiaana. –Menin ihan yksin harjoituksiin, jotka olivat joko Alhoniityssä tai Myllyhaassa. Aarnivalan Mikko oli ensimmäinen valmentaja. Onneksi. Tykkäsin kovasti. Lopullisesti koris vei Tervasuolla koko elämänsä asuneen tytön, kun Justiina oli kuudennella luokalla Koskenmäen koulussa. –Harrastin vielä yleisurheilua, juoksin pikamatkoja ja hyppäsin korkeutta. Viholan koulun koristreenit veivät kuitenkin voiton. Meillä oli silloin hieno kausi ja joukkueessa myös Moppe ja Jessica. Me kolme olemme vielä jäljellä. Ja äkkiä olin iso –Olin aina luokan pienimpiä, kunnes äkkiä kasvoin. En itsekään tajunnut olevani pitkä, kunnes joku sitä jossain treeneissä ihmetteli, Justiina nauraa. Nyt Justiina on 175-senttinen. –Se on juuri sopiva, riittää laiturille Suomen sarjoissa, Justiina tietää. –Olen joskus pelannut myös takamiehenä, onneksi ei enää tarvitse. Kun joukkueessa on Moppe, kenelläkään ei ole mitään hätää, Justiina kehuu Mona Luotoa – kuten kaikki muutkin. Omaa rooliaan Justiina vielä etsii. –En tee hirmuisesti pisteitä, enkä heitä kolkkeja kovinkaan usein. Pitäisi kait vähän rohkaistua ja myös ajaa korille. Nyt siihen on mahdollisuus: meillä on niin hyvä joukkuehenki, ettei tarvitse pelätä epäonnistumista. Anni kannustaa aina, samoin Ilona. No, oikeastaan kaikki. Vaparit uppoavat Justiina kehuu myös valmentajia. –Aleksi on innostava ja Antti on tuonut mukavan lisän ja harjoituksiin uusia kuvioita. Esimerkiksi harjoittelemme nyt vapareita uudella tavalla. Se auttanut selvästi keskittymään paremmin. Miten vaparit uppoavat? –Kahdeksan kymmenestä, lupaa Justiina Kalliolepo.