Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolme sukupolvea mestareita – Olympialaisissa korkeutta hypänneen Albert Koskisen perheessä on muitakin huippu-urheilijoita

Nokialainen urheiluväki – ainakin vanhempi sellainen – muistanee varmasti Albert Koskisen eli Koskisen Alpertin. Mies oli korkeushyppääjä, edusti Nokian Pyryä ja saavutti monia menestyksiä pitkällä urallaan. Huippuvuosi oli 1952, jolloin hän kilpaili Helsingin olympialaisissa, voitti sekä Suomen- että TUL:n mestaruudet ja edusti maatamme Ranska-maaottelussa Pariisissa. Tuolloinen korkeushypyn ”haamuraja”, kaksi metriä, ylittyi Punkalaitumella 1958. Albert Koskisen ura kesti parisen vuosikymmentä ja 1925 syntynyt mies siirtyi ajasta ikuisuuteen vuonna 2004. Kipinä syttyi tanssiessa Mutta siirrytäänpä nykyhetkeen. Lokakuinen iltapäivä Nokian Ruskeepäässä Koskisten kotitalossa. Juttutuokioon olivat kokoontuneet Albertin vaimo Irene , poika Jouko ja pojantytär Jasmin . Itse olin paikalla kuunteluoppilaana ja kirjurina. Irene Koskinen aloittaa: –Olen kotoisin Satakunnasta ja perheeseemme kuului isän ja äidin lisäksi kuusi sisarusta, kaksi poikaa ja neljä tyttöä. Olin heistä kaiketi se urheiluhenkisin ja harrastin voimistelua Keikyän Yrityksessä 5–15-vuotiaana. Myös hiihto oli mukana kuvioissa. Sitten muutin Tampereelle, liityin Tampereen Yritykseen, jossa sielläkin urheilun parissa kului monia vuosia. –Albert Koskisen tapasin heti sotien jälkeen eri tanssipaikoilla ja kipinä syttyi. Naimisiin menimme vuonna 1947, vaikka häitä piti jopa siirtääkin muutamien kilpailujen vuoksi, nauraa Irene. Parille syntyi neljä poikaa, Markku , Jouko, Juhani ja Sami . Omakotitalo nousi Ruskeepäähän 1950. Jo pienestä pitäen pojat harrastivat liikuntaa ja urheilua. Isä-Alpertti ohjasi ja päällekatsoi, äiti, Irene, toimi huoltojoukoissa, sillä pyykinpesua ja ruuanlaittoa riitti. Aivan Koskisen talon nurkalla oli pieni, tasainen nurmikentura, jossa pojat hyppäsivät pituutta ja korkeutta sekä työnsivät kuulaa. Pienimuotoisiin kilpailuihin löytyi runsaasti osanottajia myös monista lähitaloista. ”Naskaleita” kun niissä kirmasi pilvin pimein. Pojat pääsivät painimaan televisioon –Minun aktiivinen urheilu-urani alkoi 12-vuotiaana nappulana ja kesti 18-vuotiaaksi asti. Jo tätä ennenkin harrastin toki urheilua ja lajikirjo oli monipuolinen. Painista kuitenkin tuli sitten päälajini, Jouko Koskinen kertoo. Nokian Pyryn poikapainijat menestyivät 1960-luvulla. He voittivat kaksi TUL:n joukkuemestaruutta ja Jouko itse väänsi joukkuevoittojen lisäksi vielä kaksi henkilökohtaista mestaruutta ja yhden hopeatilan. Lienee paikallaan tuoda esiin muitakin Pyryn tuon ajan poikapainimestareita. Jouko Koskinen luettelee heitä: Markku Civill , Erkki Haavisto , Antero Hautala , Kari ja Seppo Koskinen , Simo Mäkinen , Arto Pulkkinen sekä Seppo ja Timo Torikka . Missähän lienevät pojat nykyisin? 1960-luvulla pääsivät Pyryn poikapainijat jopa televisioon asti näyttämään taitojaan koko Suomen kansalle. Samassa ohjelmassa esiintyi muuten pianistina Kai ”Kaitsu” Pahlman , tunnettu suomalainen jalkapalloilija. Jasminilla paini vaihtui aerobiciin Jouko Koskisella, lempinimeltään ”Mehu”, on viisi lasta. Kaikki he ovat isän mukaan urheiluhenkisiä ja liikunnallisia. Yksi lapsista, Jasmin , 22 vuotta, oli mukana Ruskeepään juttutukiossa. Hänen pääasialliset urheilulajinsa alkuvuosina olivat joukkuevoimistelu ja kilpa-aerobic, mutta kaikkein ensimmäinen laji oli kuitenkin paini, jota 7–8-vuotias pikkutyttö harrasti Nokian Pyryssä. Iän karttuessa painimolski ja voimistelu unohtuivat ja kuvaan jäi ainoastaan kilpa-aerobic. Nokian Pyry vaihtui Nokian Voimisteluseuraan ja edelleen Valkeakosken Koskenpoikiin. Idolikseen ja esikuvakseen Jasmin mainitsee Laura Vihervän , seitsenkertaisen Suomen aerobicmestarin ja lajin EM- ja MM-kisaedustajan. –Olen aerobikannut hänen kanssaan samassa joukkueessa, kertoo tyttö. Jasmin Koskinen on saanut koulutuksen sekä urheiluhierojaksi että personal traineriksi. Näistä kahdesta hieronta työllistää eniten. Myös valmentaminen sujuu Jasminilta: –Olen valmentanut Nokian Voimisteluseurassa vuodesta 2013 lähtien, kertoo hän. –Valmentajana pyrin olemaan positiivinen ja kannustava. Minusta treeneissä on parasta nähdä omin silmin voimistelijan kehittymistä ja siitä syntyvää iloa. Kauniita sanoja. "Harjoitusleirille" Pokan kylään Vielä eräs episodi. Tehdessäni lähtöä Koskisilta Jouko mainitsi,että heillä kaverinsa kanssa on edessä lähes tuhannen kilometrin ajomatka Kittilään, Pokan kylään. –Mikä siellä on?, kysyin. –Menemme tapaamaan kaveriamme Könkään Urpoa ja osallistumme samalla poroerotukseen. Jos vertaan sitä johonkin urheilusuoritukseen, niin kyllä se hyvästä harjoitusleiristä käy, kertoi Jouko ”Mehu”Koskinen. Ja hymyili…