Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kahta ei vaihdeta, eli kiekkoa ja koppielämää – Pyry M2:n kausi alkaa sunnuntaina

Jotain elämää suurempaa siinä jäähallin jäässä täytyy olla. Miten se muuten pystyisi houkuttelemaan aikuiset miehet luokseen vielä silloin, kun tavantallaaja kurkkivat jo olkansa yli Nukkumatin tossun tömähdyksiä odotellen? Ehkä taika on siinä, että iäkkäämmille ilta voi olla nuori ikuisesti. Tai siinä, että kun veri virtaa suonissa pyrynpunaisena, on jalkaan sujahtava luistin kuin se kuuluisa kauan kadoksissa ollut kaksoisveli. Tai sitten ne ovat ne veljet, joita joukkuetovereiksikin kutsutaan. Koppielämä, jollaiseksi Raimo Lehtiniemi Pyryn M2-joukkueen pukuhuonemaailmaa kutsuu, on kuulemma maineensa veroista. Jos jollakulla onkin tullessa naama väärinpäin, niin treenien jälkeen se on taas kuin hangonkeksi konsanaan. Yhteishenki on vankistunut melko rautaiseksi näiden viiden vuoden aikana, jona joukkueen runko on pysynyt kasassa. Komea, korkea keski-ikä Joukkue itsessään on perustettu jo paljon aiemmin, siellä 1990-luvun puolenvälin paikkeilla. Jätkäporukan ideasta se silloin lähti, ja samalla periaatteella homma pyörii edelleen. Tällä kaudella pelipassin lunastaneita kiekkoilijoita on joukkueessa parisenkymmentä, ja siihen päälle tulevat ne, jotka tykkäävät käydä ainoastaan treenijäillä. Lehtiniemi on itse liittynyt porukoihin alkukaudesta vuonna 2001, ja on ehtinyt nähdä reilun sadan pelaajan pukevan päälleen M2-paidan. Pelaajien määrä vaihtelee jonkin verran kausittain, mutta viime vuosina tilanne on ollut siinä mielessä loistava, että pelejä ei ole kertaakaan tarvinnut rutistaa läpi kahdella ketjulla. Vaikka joku ripustaisikin hokkarit naulaan, aina jollain on joku kaveri, jonka veri vetää kaukaloon ja taitoa on kertynyt sen verran, että harrastesarjat eivät tunnu omilta. On perheenisiä ja vuorotyöläisiä, joiden aikatauluihin kellonajat ja harjoitusmäärät sopivat. Perustajajäsenistäkin kolme on vielä toiminnassa mukana, vaikkakin kiekon perässä heistä viilettää vain yksi. Onpa tällä kaudella mukana yksi lukiolainenkin, joka 17 vuoden iällään tuo kaukaloon kivasti ketteryyttä. Siitä huolimatta joukkueen keski-ikä, pilkulleen 35,3 vuotta, on kolmosdivarin korkeimmasta päästä. Tiettävästi jopa oman lohkon korkein, Lehtiniemi laskee. Ja sanoo sen ääneen, täydellä ylpeydellä. Ja miksei sanoisi? Viime kaudella joukkue sijoittui omassa jatkosarjassaan kakkoseksi, ja vaikkei tavoitteita etukäteen asetettaisikaan, onhan se makoisampaa päättää kausi listan kärkipäässä kuin hännillä. Nyt on muuten vielä mainittava, että ratkaisupelissä kaatui paikallisvastustaja Nokia Sables. –Samalla sabluunalla mennään tulevakin kausi. Miksi muuttaa hyvää systeemiä, kun porukka on tosi sitoutunutta ja jokainen jätkä tietää, mitä tekee. Kyllä se heti ensimmäisissä treeneissä näytti taas siltä, ettei kesätaukoa olisi ollut välissä ollenkaan, Lehtiniemi sanoo. Sellainen muutos kokoonpanoon on tosin kesän aikana tullut, että Lehtiniemi ei ole vielä lunastanut itselleen pelipassia, eikä aio niin tällä kaudella tehdäkään. Joukkueenjohtajana toimiminen on alkanut tämän ihanan sähköisen maailman myötä viedä sen verran aikaa, että se riittäköön. –Ei se oikein olisi joukkueelle reiluakaan, että yksi puolustaja kieppuu mukana puolitehoilla. Joukkueurheiluhan on sitä, että aina mennään joukkue edellä. Viikon päästä kotijää on tulessa Kolmosdivarissa urakointiaan jatkavan Pyry M2:n kausi polkaistaan käyntiin tulevana sunnuntaina Orivedellä. Ensimmäinen kotiottelu pelataan lauantaina 13. lokakuuta, jolloin taistelupariksi asettuu MHT rakkaasta naapurikunnasta Tampereelta.