Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Käsi ei tiedä, mitä kenkä tekee

Tiedättehän sen vanhan koordinaatioharjoituksen, jossa yritetään tehdä käsillä samanaikaisesti kahta erilaista liikettä. Ensin asetutaan istumaan. Kun toinen käsi kulkee reidellä eteen ja taakse, toinen käsi taputtaa toista reittä rytmissä. Ensimmäisellä kerralla harjoitus tuntuu vaikealta. Toinen käsi ei todellakaan tiedä, mitä toinen tekee. Myöhemmin yhtäaikainen liu'uttelu ja taputtaminen sujuu jo helposti. Voisi sanoa, että tekemisestä tulee rutiinia. Tässä harjoituksessa on jotain samaa kuin niin paljon puhutussa multitaskaamisessa. Itsellenikin monen asian tekeminen yhtä aikaa on tuttu juttu, jokapäiväistä arkipäivää. Vauhdikkaan työelämän ja vapaa-ajan keskellä olen oppinut käyttämään tarvittaessa jokaisen minuutin hyödyksi. Kun video tallentuu koneelle, vastaan sähköposteihin ja kirjoitan keskeneräistä artikkelia. Kun taikina kohoaa, siivoan sotkut, vastaan viestiin, teen tuon, vien tämän. Monta hommaa tulee tehtyä, mutta rehellisyyden nimissä kaikki ei mene aina ihan maaliin. Pahiten tämä ilmenee, jollei minulla ole tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitkä asiat pitää saada tehdyksi. Näin tapahtuu usein kotona. Alan illalla siivota keittiön tasoa, jolle on kertynyt tavaroita. Kasa papereita pitää viedä toiseen huoneeseen. Siellä näen puhtaita pyykkejä, jotka pitää taitella ja viedä kaappiin. Puhelin piippaa ja siihen pitää vastata heti. Ajatukset ovat viestissä, kun lapsi tulee pyytämään, että voitko kysellä kokeisiin. Vastaan, että ihan kohta, kun olen kirjoittanut tämän viestin ja taitellut pyykit. Sitä rataa ilta sitten vierähtääkin. Aamulla huomaan, että keittiön taso on samanlainen kaaos kuin ennenkin. Aika tyypillistä, sanoisivat tähän aivotutkijat. Kesällä ilmestyneen Aivot työssä -kirjan (Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi) mukaan tähän on myös olemassa selitys. Tehokkuus on yhteiskunnassamme hyve ja päivä täynnä ärsykkeitä, jotka tuntuvat huutavan nopeaa reagointia. Ihminen pystyy yleensä keskustelemaan ja kävelemään samaan aikaan, koska kävelemisestä on tullut rutiinia eikä sitä tarvitse ajatella. Oikeasti aivot pystyvät ajattelemaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Tämä voi olla huojentava tieto niille, jotka joskus epäilevät keskittymis- tai suoriutumiskykyään.