Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: Usko ja epäusko

Eräässä pienryhmässä luemme Raamattua ja keskustelemme lukemastamme. Yhdellä kerralla mietimme mitä ajatuksia sana usko meissä herättää. Vastauksissa tuli esille seuraavanlaisia ajatuksia: - usko antaa turvaa ja suojaa - uskosta tulee mieleen luottamus ja lämpö - usko avaa ovia tulevaisuuteen - usko pitää meistä huolta - ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus - usko Kristukseen, siinä saa levätä Yhdessä lukemamme Raamatunkohdat herättävät meissä usein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta emme anna sen häiritä. Sanan äärellä oleminen antaa meille voimaa ja ruokkii sisintämme. Sana pitää meistä huolta. Raamatusta olemme saaneet lukea esimerkkejä henkilöistä, joilla on ollut vahva usko. Siellä kerrotaan myös henkilöistä, joiden usko horjui. Kaikille Raamattu kuitenkin vakuuttaa että Jumala uskoo meihin. Pohtiessani uskon teemaa, mielessäni alkavat soida rippikoulussa oppimani säkeet: ”Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. Tänään häneen uskon, näen aamuruskon. Päivä sarastaa, sarastaa.” (Pekka Simojoki, Anna-Mari Kaskinen) Erkki Leminen sanoo uskosta näin: "Usko on Kristukselle avautumista ja hiljaista liikettä häntä kohti. Sanaan ja uskoon nojautuvalle ihmiselle Jeesus sanoo: Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Tapio Luoma kirjoittaa kirjassaan Ytimessä näin: "Usko on luottamusta Jeesukseen, ei omaan oikeassaolemiseen. Uskon ja epäuskon kädenväännössä kisaan itseni kanssa." Otan esille Raamattuni, ensi pyhän teksti Kolossalaiskirjeessä vakuuttaa näin: "...Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa. Tämä evankeliumi on julistettu kaikille luoduille taivaan alla, ja minusta, Paavalista, on tullut sen palvelija." Ristin käteni ja pyydän, pysy sinä pyhä Jumala luonani vaikka olen keskeneräinen ja otteeni sinusta välillä irtoaa.