Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Velhonlähteen radiumvettä pullottaneesta juomatehtaasta löytyi myös muistitietoa – Liisa Haapaniemi, 94, muistaa tehtailijan olleen pitkä ja mukava mies

Kuulutimme keskiviikon (NU 26.9.) lehdessä lukijoita ottamaan yhteyttä toimitukseen, jos heillä olisi lisätietoa Velhonlähteen juomatehtaasta. Velhonlähteen vedestä pullotettiin ainakin 1930-luvulla radioaktiivista lähdevettä, jota tuohon aikaan pidettiin hyvänä terveydelle. Torstaiaamuna alkoikin sitten tapahtua. Toimitukseen käveli herrasmies muovipussin kanssa. Hän oli Jari Mäkelä , ja muovipussissa oli isokokoinen pahvinen mainoskyltti, jossa mainostettiin Raikasta radioaktiivista Aradium-vettä. Mäkelä oli löytänyt kyltin vuosikymmeniä sitten Välikadulla sijainneen autokorjaamonsa kellarista. Kyltti näytti niin omaperäiseltä, että hän päätti ottaa sen talteen. Kyltistä kiinnostui myös eräs Benjamin Björkman , joka vei kyltin nähtäville kaupungille lisätietoa hankkiakseen. Muistiinpanot vuodelta 1995 Kaupungin kulttuuritoimessa asiasta ryhtyi ottamaan selkoa jo eläköitynyt Kaisa Kirkko-Jaakkola . Hän kävi puhelinkeskustelun Klaus Sahlgrenin (1915–2003) kanssa helmikuussa 1995. Kirkko-Jaakkola kirjoitti tuolloin muistiinpanot Sahlgrenin kanssa käymästään keskustelusta ja lähetti niistä kopion kyltin löytäneelle Mäkelälle. 89-vuotiaana kuollut Sahlgren eli koko ikänsä Kankaantakana. Hän oli tässä jutussa myöhemmin esiintyvän Tuomo Haapaniemen tädin mies. Koneinsinööri Verner Ryselinin keksintö Muistiosta käy ilmi, että Velhonlähteen juomatehtaan taustalla on koneinsinööri Verner Ryselin . –Hän löysi tiettömän taipaleen takana sijaitsevan paikan noin 1905–1910, ja rakennutti sinne Vihnula-nimisen huvilan. Paikka on Välimäen junaseisakkeelta Vihnusjärvelle päin nykyisen Kalkun varikon alueen läpi, muistiinpanoissa kerrotaan. Ryselinin nimi löytyy myös vuonna 1919 tehdystä maanmittauskartasta. Edelleen Sahlgren kertoo, että rautatien ja Vihnusjärven väli on täynnä lähteitä. Niitä kaikkia sanottiin Velhonlähteiksi, vesi oli erittäin kirkasta ja radiumpitoista. Ryselin oli Sahlgrenin mukaan innokas maanviljelijä, joka muun muassa otatti Juhansuota ylös pelloksi. Hän rakennutti navetan puron varteen. Ryselin oli myös kokeilija: hän testasi muun muassa AIV-rehun tekoa heti menetelmästä kuultuaan. Se, ettei tilalla tuolloin ollut edes lehmiä, ei hidastanut Ryseliniä. –Ryselinin päätarkoituksena oli puutarhaviljely. Hän myi muun muassa 20 000 kiloa kaalia Venäjän armeijalle, joka oli majoittuneena Tampereella. Sahlgrenin mukaan Ryselin perusti vesitehtaan arviolta 1929–1930. Hänen mukaansa vesitehdas perustettiin jo edellä mainittuun lehmättömään navettaan. Tuomo Haapaniemi muistaa asian toisin. Hän on vuonna 1924 syntyneen Liisa Haapaniemen poika. Haapaniemet liittyvät tähän tarinaan Liisan kuolleen Toivo -miehen kautta. Haapaniemien tila sijaitsi aikoinaan Velhonlähteen ja siis Ryselin naapurissa. Vinkki Liisa Haapaniemen haastatteluun tuli Aradium-mainoskyltin löytäneeltä Jari Mäkelältä. Lapset leikkivät hylätyssä tehtaassa Mutta asiaan ja mahdolliseen ristiriitaisuuteen. Tuomo Haapaniemi sanoo, että juomatehdas oli navetan sijasta rollikkahalleja muistuttavassa puusta tehdystä kaarihallissa. –1950-luvun lopulla se ei ollut enää toiminnassa, 1954 syntynyt nuorempi Haapaniemi sanoo. Tuolloin lapset leikkivät tyhjilleen jääneessä kaarihallissa pullojen seassa. Kiellettyähän se toki oli. Pitkä ja mukava mies Liisa Haapaniemi muistaa tavanneensa Ryselinin silloin tällöin. –Hän oli vaalea pitkä mies, joka puhui huonosti suomea. Ryselinin huvila oli iso ja valkoinen, ja sijaitsi mäen töyräällä. –Hän oli mukava mies, jutteli ja kutsui kerran kahveelle. Muistan, että hänellä oli palvelijatar, joka tuli kaatamaan kahvia, mutta en muista koskaan kuulleeni vaimosta, Liisa Haapaniemi sanoo. Haapaniemet menivät naimisiin 1947. Ryselin, tai Kryselin, niin kuin nimi nokialaisittain ääntyy, kävi vielä tervehtimässä Haapaniemiä, kun nämä olivat muuttaneet yhteiseen asuntoon. Erikoista juomaa, olutta ja limonadia Asemantakana syntynyt Liisa Haapaniemi muistaa, että Velhonlähteen vedestä puhuttiin. –Sitä otettiin talteen pulloihin. Sanottiin, että se on erikoista juomaa. Samalla juomatehtaalla tehtiin myös olutta ja myöhemmin limonadia, keltaista ja punaista. –Kalle Haapaniemi ajoi hevosella kaljaa kauppoihin myytäväksi. Hevonen tykkäsi syödä kaljamäskiä ja se tuli juovuksiin. Siinä se vain seisoi paikoillaan, eikä sitä saatu liikkeelle, Tuomo Haapaniemi muistelee. Oluen ja limonadin valmistus siirtyi Haapaniemen mukaan sodan jälkeen Pyynikille. Ryselin kuitenkin jäi vielä joksikin aikaa asumaan Vihnulaansa. Lokomon perustaja ja kullanhuuhtoja Palataanpa takaisin Kirkko-Jaakkolan muistiinpanoihin. Klaus Sahlgrenin mukaan Verner Ryselin oli varsin ehtiväinen mies. Ryselin oli muun muassa perustamassa Lokomoa, ja pohjoisessa hänellä oli kullanhuuhtomo. Kullanhuuhtomon taru oli kuitenkin lyhytikäinen. Yhtiökumppani petti ja Ryselin ajautui konkurssiin. Ei sitä ehkä täällä juotu Liisa Haapaniemi harmittelee kovasti, ettei hän muista enempää Ryselinistä tai tehtaasta. Haapaniemet arvelevat kuitenkin, ettei radioaktiivista ja raikasta terveysjuomaa nautittu juurikaan Nokialla. Se taisi enemmänkin olla Helsingin herrojen ja rouvien tarpeisiin tehtyä. Tältä Velhonlähteen juomatehtaan maisemissa näyttää nykyään: