Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: "Virheiden etsimiseen ei tarvita juurikaan älyä ja energiaa."

Maanantai on viikon masentavin päivä, ainakin työläiselle. Taas on kestettävä samoja naamoja koko viikko, kuunneltava samoja juttuja viisi typerää päivää ja ennen kaikkea tehtävä töitä. Rentouttavaan viikonloppuun on tuhottoman monta sateista ja pimeää aamua herättävänä ja lusittavana pitkiä tunteja, jotka työnantaja varastaa omasta ajastasi. Kertakaikkisen masentavaa. Nousinko taas väärällä jalalla sängystä? Tulinko taas töihin vain valittamaan, miten kurjaa kaikki ylipäänsä on? Paljastettakoon lukijalle tässä vaiheessa, että tein testin. Objektiivisuutta tässä testissä ei ollut häivääkään, vaan se on pelkkä subjektiivinen kokemus. Pelkästään noiden yläpuolella olevien rivien kirjoittaminen sai minut huonolle tuulelle. Onnistuin ankeuttamaan omalla valituksella ainakin itseni. Nokian Uutisten blogisti ja huippujohtajien mentori Toni Hinkka kirjoittaa Karisma -kirjassaan, että on ikävä kyllä olemassa harmillisen iso joukko ihmisiä, joiden mielestä heidän elämänsä on ankeaa. Sen lisäksi nämä ihmiset katsovat oikeudekseen ankeuttaa myös ympärillään olevien ihmisten elämän. Se on surullista. Negatiivisuus tarttuu ja vie energiaa itseltä ja ympäristöstä. Hinkka huomauttaa Positiivisuus-blogissaan, että virheiden etsimiseen ei tarvita juurikaan älyä ja energiaa. "Siksi se onkin niin suosittua, kun siihen pystyy vähälahjaisempikin. Positiivisten asioiden löytäminen taas vaatii enemmän kapasiteettia, mutta se myös levittää ympärilleen energiaa." Mitä siis olisi tehtävissä? Hinkan oppien mukaan kehut kantavat kymmenen kertaa pidemmälle kuin moitteet, ja positiivisuus ja myönteisyys puolestaan kasvavat energiana, kun se kimpoilee ihmisestä toiseen. Negatiivisia kommentteja voi ihan oikeasti jättää sanomatta tai sitten voi pinnistellä keksiäkseen jotain positiivista. Testataanpa: Maanantaina, niin kuin muinakin päivinä, voi tapahtua kaikkea kivaa. Olen juuri saanut levättyä viikonloppuna ja jaksan taas paremmin. Työpaikkakaan ei ole itsestään selvyys. Ja oikeastaan työkaverini ovat ihania. Ennen kaikkea tutussa ja turvallisessa porukassa on kiva työskennellä. Ja korvaahan se työnantaja palkalla menettämäni oman ajan.