Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: ”En ole katkera, mutta kuitenkin”

80-luvun alussa iskelmälaulaja Reijo Kallio lauloi itsensä suomalaisten sydämiin surullisella ja monen todellisuutta olevalla laululla ”Viikonloppuisä”. Laulu ei kerro, miksi laulun isästä oli tullut viikonloppuisä, joka sai nähdä lapsiaan harvoin. Laulusta kuitenkin välittyy syvä ikävä, katumus ja suru. Jos olisin tehnyt toisin! Seuraava säkeistö on yksi riipaisevimmista: En ole katkera, mutta kuitenkin. Joskus tuntuu että liikaa menetin. En ole katkera mutta kuitenkin. Tuntuu niin kuin siipirikko olisin. Lasten kanssa elää elämääni tahtoisin. Lapsilleni kuulun minäkin. Viime viikolla pidimme palaveria kanttoreiden kanssa työstä ja sen määrästä. Joku meistä muisti lukeneensa tutkimuksesta, jossa vanhuksilta kysyttiin, mitä he katuvat eniten elämässään. Yleisin vastaus oli, että liikaa työntekoa ja sitä, että jäi liian vähän aikaa lapsille ja perheelle. Totuushan on, että Suomessa työt ja sen tekeminen eivät jakaudu tasaisesti. On niitä, jotka uupuvat työntaakan alle, tekevät jatkuvasti pitkää päivää ja niitä, joilla ei ole työtä ollenkaan. Kuinka monen perheen hajottaa se, että jompi kumpi puolisoista on aina poissa kotoa ja perhettä yksin luotsaava puoliso väsyy ja lopulta ottaa eron. Lapset ovatkin jo sopivasti vieraantuneet poissaolevasta vanhemmastaan. Reijo Kallion laulusta ei selviä, mikä laulun tapauksessa on ollut syynä perheen hajoamiseen. Sitä voimme vain arvailla. Kyseinen laulu minut sai miettimään ensi sunnuntain, 17. helluntain jälkeisen sunnuntain aihetta ”Jeesus antaa elämän”. Sunnuntain evankeliumitekstissä todetaan (Joh. 5:21) ”Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.” Me jokainen olemme saaneet elämämme lahjaksi Jumalalta. Meidän vallassamme on, miten käytämme meille annetun ajan. Vietämmekö sen töitä tehden niin, että vanhana kadumme sitä. Vai odotammeko me ”työn sankarin” mitalia rintaan ja viikon terveyslomaa Krimillä kuten Neuvostoliitossa oli aikoinaan tapana palkita työssä kunnostautuneet. Vai ymmärrämmekö me, että elämässä on muita tärkeämpiä arvoja kuin raha, mammona tai yletön työnteko. Tuskin kenenkään, jonka elämässä ykkösenä ovat olleet perhe, lapset, ihmissuhteet, luomakunta, onnellinen ja tasapainoinen elämä ja rauha Jumalan kanssa, tarvitsee sitä vanhana katua.