Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: Lepo

Kesän kääntyessä kohti loppuaan viimeisetkin työkaverit palailevat lomilta ja kahvipöydissä vaihdetaan kuulumisia. Oliko hyvä loma? Sattuiko kelit kohdalleen? Olitteko reissussa? Usein lomalla sattuu ja tapahtuu, eikä kaikki koskaan tunnu menevän aivan suunnitelmien mukaan. Kaatosade osuu tärkeälle juhlapäivälle ja remontti ei etene työkalujen etsimistä pidemmälle. Joskus kariutuneet suunnitelmat harmittavat, mutta monille jutuille voi kavereiden kanssa loman loputtua jo nauraa. Yksi asia tuntuu kuitenkin olevan erityisasemassa. Siitä ei vitsailla eikä sille naureskella. Tämä kysymyksen äärellä tunnutaan olevan loman ytimessä. ”Saitko levättyä?” Ihmisten kesken vaikuttaa vallitsevan liikuttava yksimielisyys siitä, että lepo on hyvä juttu. Se koetaan ehdottoman tärkeäksi ja tarpeelliseksi. Jos lomalla ei lepääminen ole syystä tai toisesta onnistunut, niin kaikkien sympatiat tuntuvat olevan poikkeuksetta sinun puolellasi. Kasvaville lapsille, huippu-urheilijoille ja sairaudesta toipuville levon merkitystä korostetaan aivan erityisesti, mutta se on meidän jokaisen hyvinvoinnille aivan välttämätöntä. Koska loma ja lepo liitetään usein yhteen, niin levon vastinpariksi tuntuu muodostuvan työ, koulu tai muu arkinen aherrus. Lepoon ei kuulu ulkopuolelta tulevat vaatimukset suorituksista tai aikatauluista. Lepo ei ole kiireistä, stressaavaa eikä paineistettua, vaan asiat soljuvat omalla painollaan luonnollisesti. Mitään ei pakoteta, vaan edetään sydämen ja hengityksen tahtiin. Suorituskeskeisyys on poissa. On aikaa itsensä kuuntelemiselle ja niille asioille, jotka tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä. Toisaalta levon vastakohtana voi olla myös jotain, joka kumpuaa sisältäpäin. Tulevaisuuteen liittyvät epävarmuudet saavat meidät murehtimaan omaa ja lähimmäistemme elämää. Joskus yön pimeydessä koko maailman paino tuntuu lepäävän omilla hartioilla. Lepoa ei löydy, jos kokee olevansa eksyksissä, umpikujassa tai tuuliajolla. Voimakkaat mullistukset elämässä ja tunteiden hyökyaallot virittävät toisinaan olemuksemme hälytystilaan, jossa sykettä ei millään saa laskemaan levolliselle tasolle. Valitettavasti lepo ei ole suorite, jonka voimme hoitaa sopivaksi katsomassamme kohdassa, eikä sitä voi myöskään varastoida käytettäväksi tarpeen mukaan. Levolle voi luoda kyllä edellytyksiä, mutta se ei aina riitä. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt. 11:28). Miten se voisi olla mahdollista?