Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Totuuden henki kulkee huonosti

En aio esittää maailmanparantajaa. Maailmassa on niin paljon parannettavaa, että jos siihen tehtävään joku tosissaan ryhtyisi, tuskin tietäisi mistä päästä aloittaa. Kummallista on ainoastaan se, että vaikka tällä pallolla pitäisi olla kutakuinkin 7,5 miljardia mielipidettä, niistä kuuluu vain aniharva. Kautta maailman historian aina on ollut joku, joka päättää useamman ihmisen puolesta siitä, mitä saa sanoa ääneen - tai edes ajatella. Kummallista kyllä, useimpia tällainen malli tuntuu tyydyttävän. Sama uhkailu, kiristys ja lahjonta, joka tehoaa pieniin lapsiin, pätee myös suureen osaan aikuisista. Se johtuu siitä, että me noudatamme sääntöjä. Aivan liian tarkasti silloinkin, kun maalaisviisaus neuvoisi tekemään jotain muuta. Ennen lapsilta oli tapana kysyä opettavaisesti, että jos näet jonkun hakkaavan päätään seinään, teetkö sinä muka saman perässä? En, useimmat vastaavat, mutta kas kummaa, kun päähän sattuu ja otsasta valuu veri. Asetelma on usein täysin skitsofreeninen. Perustellaan omaa tekemistä sanomalla, että näin tehdään, koska näin on tehty aina. Ja sitten hämmennytään täysin vaitonaisiksi, kun yhteiskunnan rakenteelliset muutokset ulottuvat tuttuihin sääntöihin ja saavat aikaan sekasortoa. Asioiden annetaan tapahtua, kun niihin ei uskalleta ottaa kantaa. Ja ne, jotka ottavat kantaa, vaiennetaan. Kun kristallia tungetaan hanuriin, naisista tulee miehiä, miehistä naisia, joistakin niitä kolmannen sukupuolen edustajia, Jaskasta tulee Muhammed ja lopulta pedofiileistäkin yhteiskuntakelpoisia, ei kai ole ihme, että työmaakoneillekin jaellaan parkkisakkoja. Jos Irwin eläisi ja Vexi olisi vielä nuori, laulujen aiheista ei olisi pulaa. ”Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat”, ei enää päde. Kuka meistä on enää varma siitä, ovatko mielipiteemme omiamme, vai kannatammeko ajatuksia, joita joku omasta mielestämme sitaateissa sivistynyt yksilö on esittänyt ja saanut meidät hyväksymään ne totuuksina. Meistä raukoista kukaan ei tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella ja mitä hyötyä siitä olisi vaikka tietäisimmekin. Emmehän me kuitenkaan uskaltaisi sanoa sitä ääneen. "Asioiden annetaan tapahtua, kun niihin ei uskalleta ottaa kantaa."