Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Voiko työidentiteettiään muuttaa tuosta vain? – Yksi tarina sisäisestä pysyvyydestä nopean muutoksen maailmassa

Syksy lähestyy. Tässä vaiheessa vuotta elämäni muuttuu yleensä jännittäväksi. Jokin loppuu ja jotain alkaa. Olen menneiden 16 vuoden aikana päässyt tekemään monenlaista työtä eri aloilla. Poikkean työkokemukseni perusteella perinteisestä kolmekymppisestä, mutta kuvastan jossain määrin työelämän muutosta viime vuosina. Vaikeinakin aikoina olen pyrkinyt tarttumaan kaikkiin tarjolla oleviin työmahdollisuuksiin tilanteeni mukaan. Se kuuluu kotona opetettuun työmoraaliini. Mietin silti välillä, olenko tehnyt oikein. Mikään ei kuitenkaan varmaan ikinä tule korvaamaan kirjoitusviettiäni. Olen ollut onnekas, sillä olen pystynyt ulkopuolisena tarkkailemaan sisältä eri ammattialoja. Havahdun kuitenkin aina kaikkialla siihen, että pohdin, millaisen jutun tai tarinan vaikkapa raksasiivoojan tai kaljumallin työstä saisi. Valtaosan työelämästä olen kuitenkin viettänyt kotialallani, median tai viestinnän parissa. Minulle kehittyi vahva ammatti-identiteetti jo 18-vuotiaana, jolloin aloitin alan opinnot ja kirjoitin ensimmäiset juttuni. Tein mitä tahansa muuta, tätä työtä ja siihen liittyvää ajattelumallia on vaikea unohtaa ja olla kaipaamatta. Tähän liittyy niin voimakkaita, halki elämän koettuja muutoksen hetkiä. Olin ala-asteella luokallani se, jonka välituntivihkoon kirjoittamia tarinoita tahdottiin kuunnella. Yläasteella taas kärsin valtavasti kiusaamiseen liittyneestä ujoudesta, minkä takia hakeuduin keskustelemaan ammattiauttajan kanssa. Olin mennyt niin lukkoon kokemastani piinasta, että kykenin kuvailemaan ajatuksiani vain kirjoittamalla. Luettuaan useita liuskoja elämäntarinaani psykologi totesi, että: "Kirjoitat hyvin. Sinusta voisi tulla toimittaja!" Se oli yksi käänteentekevistä hetkistä elämässäni. En silloin kokenut olevani hyvä juuri missään, ja ulkopuolinen kehu tuntui koko maailmalta. Vaikka olin ruma, kömpelö ja hiljainen, voisin ainakin tehdä sitä, mitä rakastin: kirjoittaa, ja se olisi ookoo. Minun oli kuitenkin pakko rohkaistua avautumaan maailmalle, jotta voisin olla toimittaja. Ilmoittauduin kauhun sekaisin tuntein näytelmäkerhoon. Sittemmin on tapahtunut paljon, mutta sisimmiltäni olen kai yhä nörttityttö, jonka tärkein linkki maailmaan on näppäimistö. Voin tehdä lähes mitä tahansa saadakseni laskut maksettua, mutta ei minuuttaan voi väkisin muuttaa. "Olen pystynyt ulkopuolisena tarkkailemaan sisältä eri ammattialoja."