Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mennen, tullen ja palaessa

Lomia pitelee, sanoi jänis pekkasilla. Ja voi ihmettä, kun ilmat suosii, sanoo suomalainen, kesän lapsi kun on, ja hikoilee. Koska suomalainen on sellainen, joka eksyy hieltä, hikoilee rannalla ja vastarannalla hikoilee toinen samanlainen. Ja sitten se tulee ja ähkyy, on tässä ja ähkyy, tuonne menee ja ähkyy, on kuin löylyssä ja ähkyy, kun sen samalla antaumuksella hikoileva kaveri heittää kiukaalle vettä. Se suomalainen ei valita, koska meillä on hellettä harvassa, talvella vain Harviassa, ja siksi suomalainen muistaa jo kesällä tilata talven selän taittavan matkan kaukoitään, sinne Thaimaan isän hoivakotiin, jossa saa hikoilla rauhassa, ja vain sen ajan kuin itse haluaa. Kavereille on myöhemmin upea kertoa, kuinka Thaimaan hiki on erilaista. Siellä jokainen hikikarpalo on itse poimittu ja niihin sijoitettujen eurojen väärti. Paljon maukkaampiakin ovat kuin täällä koivun ja tähden alla. Niin. Toista se oli ennen. Silloin muinoin kotimaiset hellepäivät oli helpompi sietää. Tai no ehkä se toinen tuntui astetta tukalammalta, mutta kyllä molemmat yleensä otettiin vastaan valittamatta ja perin miehekkäästi, tai siis henkilökeskeisesti. Merkittävää on, että Suomessa optimistinen hellepäiviin varautuminen ja paahteeseen totutteleminen on kaikista ennustuksista huolimatta aina aloitettu jo maaliskuussa auringon näyttäytyessä ensi kertaa. Silloin suomalainen pakkasen panema maitovuota esittäytyy ensi kerran teepaidassa alkaessaan tavoitella kahvinruskeaa hipiää, joka ei koskaan sellaiseksi muutu, vaan näyttää parhaimmillaankin vain punaiselta kuin se vasta puristettu hikikarpalomehu. Ja kun huhtikuu koittaa, suomalaisella ei ole enää vaatteita, joita voisi vähentää. Mutta kuinka meidän käy nyt, kun oikea kesä alkoi jo toukokuussa? Kolmen kesäkuukauden jälkeen on jäljellä vielä kokonainen elokuu. Istu ja pala! Kukaan ei uskalla sanoa, että loppuisi jo. Ei vaikka hiki virtaa valtoimenaan ja sitä ynnä punehtuneen ihon roisia käryä hälventää Mennen, joka toimii suojana pahan olon tullen ja palaessa. Ei sovi suomalaiselle tällainen, sanoo suomalainen ja miettii, että lämmittäisikö saunan. Saunan jälkeen voisi sitten emännän kanssa rauhassa katsella matkakohteita. Jos sitä lähtisi talvilomalla vaikka johonkin lämpimään. Ehkä jo jouluksi. "Istu ja pala! Kukaan ei uskalla sanoa, että loppuisi jo."