Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Maailma on sitä, mitä syömme – Valtaosa nykyisistä nisäkkäistä koostuu karjaeläimistä

Ruoantuotannolla on valtava vaikutus ympäristöön. Alkuvuodesta kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi tutkimuksen, jossa ensimmäistä kertaa arvioitiin maapallon biomassan jakautuminen eri eliöryhmien kesken. Biomassalla tarkoitetaan kaikkien elollisten olentojen yhteispainoa tietyllä pinta-alalla, tässä tapauksessa maapallolla. Tutkimuksen tulos oli mykistävä. Noin 60 prosenttia kaikista nisäkkäistä, ihmiset mukaan lukien, koostuu karjaeläimistä, pääasiassa naudoista ja sioista. Siipikarjan osuus kaikista linnuista oli noin 70 prosenttia. Onkin esitetty, että meneillään olevasta geologisesta aikakaudesta tulisi holoseenin sijaan käyttää nimitystä antroposeeni, jonka voi suomentaa ihmisen aikakaudeksi. Eliölajiston merkittävän yksipuolistumisen lisäksi antroposeenin tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi alumiinin ja muovipartikkeleiden runsas esiintyminen moderneissa geologisissa kerrostumissa. Karjaeläinten ja siipikarjan biomassojen valtava osuus nisäkkäiden ja lintujen kokonaisbiomassasta johtuu ruokavaliostamme, jossa eläinperäiset tuotteet ovat keskiössä. Nyt grillikauden ollessa kuumimmillaan voi tutkailla mistä oman lautasen sisältö muodostuu. Luonnonvarakeskuksen ravintotase-tilaston mukaan Suomessa syötiin vuonna 1980 yhteensä 56 kilogrammaa naudan-, sian ja siipikarjanlihaa henkilöä kohden. Vuonna 2017 vastaava luku oli 77 kilogrammaa. Suomessa havaittu kehitys vastaa Euroopan- ja maailmanlaajuisia trendejä. Lihankulutuksen huomattava kasvu ei voi olla näkymättä elinympäristössämme. Vegaaneiksi ei kaikkien tarvitse ryhtyä, mutta eri ruoka-aineiden tuotannon laajat ympäristövaikutukset on hyvä tiedostaa. Tämä koskee myös kasviperäisiä tuotteita. Esimerkiksi soijan tai palmuöljyn tuotantoon liittyy merkittäviä ympäristökysymyksiä. Onneksi parempiakin vaihtoehtoja, kuten kotimaisia härkäpapuvalmisteita, on jo runsaasti saatavilla. Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston Metsätieteiden laitoksella.