Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: "Onnistuin taistelemaan ajan henkeä, älypuhelinteollisuutta ja digitalisaatiota vastaan. Kunnes."

Suomalaislapset eivät enää lue, vaan pelaavat ja räpläävät kännyköitä. Äidinkielen osaaminen on romahtanut ylioppilaskirjoituksissa. Kärsivällisyys ja keskittymiskyky ei riitä pitkiin teksteihin syventymiseen. Asiat ovat todella huolestuttavalla tolalla, totesin, kun odottaessani esikoiseni syntymää seurasin uutisia pari vuotta sitten. Minun pojallenihan ei näin saa päästä käymään. Ei voi olla niin, että hän jää paitsi kaikista niistä elämyksistä, joita voi kokea vain lukemisen parissa. Viisikkojen ja Narnian lukeminen kesällä teltassa. Taru Sormusten Herran kokeminen ensimmäisen kerran. Scifin päätähuimaavat visiot, kutkuttavat dekkarimysteerit, klassikkojen avaamat portit menneeseen maailmaan. Kasvatus kirjalliseen maailmaan aloitettiin jo miinusikäisenä. Iltaisin luin mahalliselle yleisölleni Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuta, jonka runolorujen rytmikäs ja leikkisä kieli jalostaisi kielitajua suvussamme jo kolmannessa polvessa. Samaa kirjaa isoäitini luki äidilleni 1950-luvulla ja äitini minulle 1980-luvulla. Harvassa ovat olleet ne päivät, jolloin emme olisi lukeneet näiden ensimmäisten kertojen jälkeen yhdessä poikani kanssa. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) sama kirja pitää lukea 10 kertaa peräkkäin "uudettaan"-sanan käskiessä. Barpapapan osaan onneksi ulkoa, joten voin lepuuttaa silmiäni. Kielitaito kehittyy. Poika hokee kirjoista kuulemiaan hauskoja sanoja tai lyhyitä lauseita. Kuten sienikirjasta (kyllä, hän halusi lukea sienikirjaa) opittu "männynherkkutatti" tai satupuun "Herra Piipoo on noita!". Kaikki siis hyvin. Olen yksin onnistunut taistelemaan ajan henkeä, älypuhelinteollisuutta ja digitalisaatiota vastaan. Olen puhaltanut jälkikasvuuni lukemisen hengen, joka tuo hänelle ihmisiän verran sivistystä ja elämyksiä. Mutta sitten menin taas lukemaan uutisia. Uusimman tiedon mukaan lapselle lukeminen ei pelkästään riitä, vaan vanhemman pitää lukea myös itse. Jos aikuinen vähät välittää itse tästä jalosta harrastuksesta, lapsi aistii sen, ja siirtyykin pelaamaan Minecraftia ja Fortnitea. Vaikeustaso kasvaa. Kyllä sitä nyt työelämän paineiden ja vaipparallin ristitulessa muutaman lorun lukee, mutta pitäisikö tässä käyttää harvat vapaahetkensä itsekin kirjallisuuden parissa. Peiliin katsomisen paikka, sanoisi joku. Katsotaan miten tässä käy, sanon minä. "Barpapapan osaan onneksi ulkoa, joten voin lepuuttaa silmiäni."