Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tulevat vesipedot treenaavat Linnavuoressa – Rantauimakoulussa tavoitteena on oppia uimaan kymmenen metriä

Kuinka se ilmojen herra mahtoikaan tietää, että maanantaina 9. heinäkuuta kannattaa antaa auringon porottaa. Silloin nimittäin alkoivat Nokian rantauimakoulut. Nokian kaupunki on järjestänyt jo monena vuotena uimakouluja Kennonnokan uimarannalla. Tänä kesänä päästään tositoimiin myös Siuron ja Linnavuoren alueella, sillä Siuron Tuisku järjestää ensimmäistä kertaa rantauimakoulun Linnavuoren uimarannalla. Siellähän on upea, turvallinen ranta, kuten uimakoulun pääohjaaja Laura Rantavuorikin toteaa. Joten miksipä ei? Ja kysyntää ainakin riittää, sillä niin Nokian kuin Linnavuorenkin uimakoulupaikat täyttyivät alta aikayksikön. –Ryhmiä on kolme illassa, joten kaiken kaikkiaan tässä pyörii noin 48 lapsen porukka. Jonoonkin jäi vielä jokunen odottamaan paikkaa, Rantavuori toteaa. Uimataitoahan pidetään yhtenä suomalaisten kansalaistaidoista, joten tämä on tärkeä hetki. Oman ryhmänsä alkamista odottelevat Onni ja Venla kaivavat joutessaan kuoppaa hiekkaan. Siitä tulee kuulemma niin syvä, että sinne mahtuu kokonainen jalka. Kiinaan asti he eivät kuitenkaan aio kaivaa, ja lautasen kokoisista silmistä päättelen, että puujalkavitsini meni tältä alle kouluikäiseltä kaksikolta hieman yli hilseen. Kymmenen kertaa, kymmenen metriä Mutta asiaan. Syksyllä koulutien aloittava Jeni tietää kertoa, että uimakoulussa harjoiteltiin ainakin delfiinihyppyjä. Se oli aika kivaa, hän sanoo Onnille ja Venlalle lähes ammattiuimarin elkein. Kivaa uimakoulussa pitääkin olla, sillä eiväthän lapset sellaista halua opetella, mikä on tyhmää. Myönteiset kokemukset kasvattavat onnistumisen ja oppimisen nälkää, ja siksi Linnavuoressakin uimista harjoitellaan vesileikkien avulla. –Ensimmäisenä päivänä ihan kaikki eivät vielä uskaltautuneet veteen, mutta nyt toisella kerralla kukaan ei enää jäänyt rannalle. Tällaisissa intensiiviryhmissä kehityksen näkee päivittäin, ja pienin askelin edetään kohti uimataitoa, Rantavuori sanoo ja ohjaa lapset kahteen riviin. Isommat lapset, noin 6–8-vuotiaat, marssivat Tiina Hyvärisen perässä hieman syvemmälle veteen. Rantavuori ottaa ohjat varhais–alkeis-ryhmän kanssa, jossa lapset ovat 4–5-vuotiaita. Taitotasoa on monenmoista, toiset osaavat jo polskia, toiset jopa vähän sukeltaa. Yhteistä kaikille on se, että keneltäkään ei itse uiminen vielä varsinaisesti onnistu. –Alkeisryhmien tavoitteena on, että uimakoulun loputtua lapsi pystyisi uimaan 10 metriä. Se onnistuu kyllä kahdessa viikossa, kunhan vain käy jokaisella tunnilla, Rantavuori jatkaa. Jokaisen tulisi oppia uimaan Kymmenen metriä on jo hyvä alku siihen, mitä uimataitoon pohjoismaisen määritelmän mukaan vaaditaan. Sen mukaan uimataitoisen tulisi uimasyvyiseen veteen pudottuaan pystyä uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, ja niistä neljännes selällään. Äkkiähän sitä luulisi, että tällainen onnistuu jokaiselta suomalaiselta, satojen tuhansien järvien maassa kun asutaan. Mutta Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:n viimeisimmän, viime vuoden alkupuolella julkaistun uimataitotutkimuksen mukaan tilanne ei ole läheskään näin hyvä. Sen mukaan joka neljäs 12-vuotiaista Suomessa asuvista lapsista ei osaa uida. Liiton tavoitteena on, että jokaisella lapsella olisi mahdollisuus oppia uimaan. Yhtenä tärkeänä asiana liitto pitää kuntien panostamista koululaisten uimaopetukseen. Nokialla tilanne on naapurikuntiin verrattuna hyvä, sillä vuonna 2016 nokialaisen alakoululaisen ohjelmaan kuului kuuden vuoden aikana kaikkiaan 24 tuntia uintia. Esimerkiksi Pirkkalassa ja Lempäälässä, joissa ei ole omia uimahalleja, määrä on kolme tuntia. Ylöjärvellä taas pistettiin vähän paremmaksi, sillä siellä alakoululaiset uivat 6 tuntia jokaisena lukuvuotena, eli kaikkiaan 36 tuntia. Esikouluikäisten "lukuvuoteen" uinti ei Nokialla kuulu, joten siksikin on hienoa, että rantauimakouluja järjestetään tällä tavalla vapaaehtoisvoimin. Onhan uimataito loppujen lopuksi melko edullinen henkivakuutus, sillä vaikka hukkumistilastot näyttäisivät olevan kääntymässä parempaan suuntaan, yksikin on liikaa. Kuluvana vuonna toukokuun loppuun mennessä Pirkanmaalla oli hukkunut kolme henkilöä. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla koko maassa laskettiin hukkuneen 25 henkilöä, kun viime vuonna samaan aikaan määrä oli 33. Kaikkiaan Suomessa hukkui viime vuonna 83 ihmistä, ja vuotta aiemmin 95. Maailman lyhyin puolituntinen Nämä vakavammat ajatukset haihtuvat nopeasti, kun veteen ehtineet pienet päät toisensa jälkeen katoavat hetkeksi pinnan alle ja nousevat sieltä riemusta pärskien ja kiljuen. Liplattavat laineet tuntuvat omissa varpaissani jääpuikoilta, mutta lapset juoksevat kuin hevoset, hyppivät kuin pupujussit ja ryömivät kuin krokotiilit päivänpaiste kasvoillaan. Ja aarteiden etsintä vasta saakin vauhtia masiinaan, sillä onhan ohjaajien veteen heittelemät pallot ja lelut saatava käteen ennen naapuria. Lopuksi keräännytään vielä piiriin ja keksitään yhteinen loppuhuuto. –Timanttiiiii! kuuluu kuin yhdestä suusta. Mitäpä muutakaan tämä maailman lyhyin puolituntinen olisi voinut olla.