Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Verta, hikeä ja ärräpäitä: Kennonnokan näyttämöllä synnytetään kansakunta uudelleen

Ensi-iltansa perjantai-iltana Kennonnokassa saanut Nokian Kesäteatterin näytelmä Täällä Pohjantähden alla on aikamoinen järkäle. Kolmessa tunnissa ja vartissa, väliaika mukaan luettuna, käydään läpi Suomen kansakunnan synty 1800-luvun lopulta jatkosodan päättymiseen. Valtakunnallisesti merkittävät tapahtumat mielenosoituksineen, edustuksellisen demokratian kehittymisineen ja sotineen on saatu mahtumaan yhteen esitykseen. Tämä kaikki tietysti Koskelan torppariperheen ja Pentinkulman kylän arjen kautta. Alussa oli tunnetusti suo, Jussi ja kuokka; siitähän Väinö Linnan alkuperäisteoksenkin tarina käynnistyy. Varsinaisena päähenkilönä meltuaa Jussi Koskelan ( Lauri Ahola ) sisupussimainen poika Akseli ( Tuomas Peltonen ). Samalla seurataan erityisesti myös torppari Kivivuoren ja porvareita edustavan kirkkoherra Salpakarin perheiden elämää. Otto Kivivuoren ( Kari Peltonen ) hyveellinen tytär Elinahan ( Jannina Heiman ) päätyy Akselin vaimoksi. Kirkkoherra Lauri Salpakarin ( Jarno Huuhtanen ) ja etenkin tämän kipakan Ellen -vaimon ( Hannele Lepistö ) sukset menevät usein ristiin työväen vaatimusten kanssa. Varsinkin, kun kirkkoherra on luovuttanut sopimuksella Jussi Koskelalle maata tämän raivaamalle tontille. Lisäksi näytelmässä on joukko muita merkittäviä sivuhahmoja, kuten Pentinkulman oppinut ja rauhallista sosialismia tukeva Aadolf Halme ( Eero Väätäinen ), huonosti suomea puhuva paroni ( Mauri Könönen ) ja monia kyläläisiä. Näytelmässä on useita joukkokohtauksia, joiden visuaalinen näyttävyys pääsisi kunnolla oikeuksiinsa isommalla näyttämöllä. Nyt katsojan huomio jakautuu usein monelle suunnalle. Toisaalta, liikkuvasta rekvisiitasta, kuten pienestä junaraiteen pätkästä, lavastetalojen rakenteista ja polkupyöristä otetaan kaikki irti. Myös koko näyttämön alaa hyödynnetään monipuolisesti näytelmän lukuisissa kohtauksissa. Siksi katsojan mielenkiinto jaksaa kylmässä säässäkin pysyä näyttämön tapahtumissa. Ja välillä esiin marssitetaan myös sotilaita, poliiseja tai kuulustelijoita suitsemaan työväen tai punaisten toimia. Näytelmän musiikkikappaleista huomaa kuitenkin välillä, miten hengästyttävällä tahdilla potpuri pyörii. Matti Kuikkaniemen ohjaama ja sovittama teos ei ole varsinainen musiikkinäytelmä, mutta useat siinä käytetyt laulut on ripeästi laulettu. Kappaleita ei juuri ehdi jäädä fiilistelemään. On kiire taas seuraavaan kohtaukseen ja kuljettamaan kansakunnan historiaa eteenpäin. Musiikinhan työhön on säveltänyt ja sovittanut Sami Varvio . Pisimpään näytelmässä käsitellään sisällissodan jaksoa, mikä on ymmärrettävää näin kyseisen tapahtuman muistovuonna. Kevyttä kesäillan viihdettä hakeva saattaa uuvahtaa, kun eteen isketään monta kohtausta historiatietoa, itkua, vääntöä ja kurjuutta. Mutta sellaistahan se itsenäisen valtion synnyttäminen on ruohonjuuritasolla. Näytelmä on taas muistutus siitä, miten me olemme päätyneet siihen, missä nyt olemme. Aiheen painavuudesta huolimatta näyttelijäsuoritukset ovat nautittavan luonteikkaita ja roolivalinnat osuneet kohdilleen. Ja jos kevennystä kaipaa, niin myös alkoholi, juhlat ja jopa seksi saavat osuutensa näyttämöllä. Sillä, kyllähän, perkele, suomalaiset osaavat ottaa ilonkin irti, kun vaan voivat. Näytelmää esitetään 11. elokuuta asti ja tarkemmat ajankohdat löytyvät osoitteesta www.nokianteatteri.fi .