Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone Vaalit

Hinttalan näyttely: Taide löysi taiteilijan uudelleen - Virve Mäkipää antaa teostensa puhua.

Piirustuksia ja maalauksia. Kuulostaa ensialkuun vaatimattomalta, mutta pitää sisällään uskomattoman paljon. Selitys on siinä, että tämän näyttelyn tarjoaa taiteilija, joka pystyy hyödyntämään tekemisessään miltei kaikkia mahdollisia tekniikoita pastellimaalauksesta grafiikkaan, intersiasta ikonimaalaukseen ja keramiikasta kivenveistoon. Liekö mitään kädentaitoihin liittyvää, mistä Virve Mäkipää ei tietäisi jotain. –Pitsinnypläystä en ole koskaan kokeillut, hän sanoo hymyillen. Se on hänen rehellinen tunnustuksensa siitä, että ollakseen taiteilija, ei kuitenkaan taritse osata ihan kaikkea. Vaikka eipä siitä haittaakaan ole. Ehkä juuri siksi Mäkipää on kurssittanut itseään lähes tauotta. Osittain se johtuu siitä, että insinöörikoulutuksen saaneena hän on utelias oppimaan uutta, erittäin kokeilunhaluinen ja mikä tärkeintä: ihminen, joka ei koneita pelkää. Vai mitä pitäisi sanoa siitä, että 18-vuotiaana Mäkipää oli kumitehtaalla hitsaajaharjoittelijana. Ja on hän tehnyt taidetta moottorisahallakin. –Olen saanut aina tehdä ja kokeilla, mutta myös katsoa ja ottaa oppia siitä, kun joku osaaja tekee. Mummunikin sanoi aina, että oppi pitää varastaa. Ettei totuus unohtuisi, Mäkipää on opiskellut myös maalaustekniikkaa ajalta ennen 1800-lukua, ja hankkinut myös puusepän ammattitutkinnon. Jos joku ehti ihmetellä alussa manittua intersia -sanaa, se tarkoittaa upotustekniikkaa, joka oli Mäkipään erityisalueena puuseppäopinnoissa. Varsinaisen työuransa Mäkipää teki tietotekniikan parissa, mutta tietokoneita hän ei ole koskaan käyttänyt taiteen työstämisen välineenä. Hän ajattelee niin, että vain ihminen kykenee tuomaan taiteeseen jotain suurempaa, kuten ajatuksensa ja mielensä liikkeet. Joku sanoisi, että sielunsa. Kaiken ymmärryksensä ja mieluusti vähän ylikin. Sanotaan se miten tahansa, totuus on se, että kun ihminen panee itsensä peliin, samalla syntyy myös jotain särmikästä, epätäydellistä ja siten kiinnostavaa. Taidetta Mäkipää on harrastanut koko ikänsä. Ollut Nokian Kuvataiteilijoiden aktiivi ja muutenkin vahva paikallinen toimija taiteen saralla. Pitänyt näyttelyjä pitkin poikin Pirkanmaata. Jossain vaiheessa kuitenkin työ vaati niin paljon aikaa, että taide jäi pakostakin taka-alalle. –Tavallaan siinä oli kai vähän jonkinlaista kyllästymistäkin, hän sanoo. Kunnes eläkepäivät koittivat. Mäkipään aistit herkistyivät kuulemaan, kuinka taide koputti oveen. Se halusi tulla käymään. Hän raotti ovea varovasti osallistumalla kansalaisopiston piirtämiskurssille ja naps vain, oli koukussa jälleen. –Aiemmin kun maalasin, tein aina jotain isoa, värikästä ja abstraktia. Piirtämisessä uuden haasteen antoi pikkutarkkuus, valot ja varjot ja se, millä ja miten piirroksesta saa luotua näköisen mutta silti mielenkiintoisen. Niin Mäkipään elämässä alkoi uusi luomisen kausi. Hyvin tuottelias sellainen, joka jatkuu ja jatkuu. Luomuksia on kertynyt niin paljon, että osa niistä pyysi päästä näytille Hinttalaan. Ja kun taide käskee, sitä on toteltava. Hinttalan kotiseutumuseolla "Piirustuksia ja maalauksia" -näyttely on ihasteltavissa 8. heinäkuuta saakka. "Piirtämisessä uuden haasteen antoi pikkutarkkuus, valot ja varjot ja se, millä ja miten piirroksesta saa luotua näköisen mutta silti mielenkiintoisen."