Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Hartauskirjoitus: Hellä katse

Muistan yhden leikin, jota leikin mummoni kanssa. Se oli vanha hokema V eetään nuottaa . ”Veetään nuottaa, suahaan kallaa. Isot kalat myyvvään, pienet kalat syyvvään. Kissalle kiisket, koeralle kuoreet ja kuppiskalat konttiin.” Minun mummoni oli elänyt karun elämän ja niinpä lastenlastenkaan kanssa ei paljon pelehditty. Muistan vieläkin leveän savolaisen poljennon ja nuotanvedon rytmin sekä tietysti kutituksen – harvinaisen hellyydenosoituksen mummoltani. Saman lorun opetin omille lapsilleni. Tahdoin, että edes pieni kaiku savolaista isoisomummoa tarttuisin heidänkin muistiinsa. Tämä oli tietoinen päätös. Tämän perinnön tahdoin heille siirtää. Paljon siirtyy mukana myös sellaista, jota ei päätetä. Hiljaisuus silloin, kun pitäisi puhua ja sanoittaa asioita, ivallisuus silloin, kun pitäisi sanoa jotain hellää. Joskus siirtyy jopa väkivalta, vaikka kuinka olisi päättänyt, että ikinä en lastani lyö enkä vähättele sanoilla enkä teoilla. Toki siirtyy ilman päätöstä paljon kaunista ja hyvääkin – hellyyttä, leikkejä, yhdessä tekemistä, sitkeyttä ja taistelutahtoa – elämisen mallia. Ennen juhannusta Urhatussa vietettiin isovanhempien ja lastenlasten leiriä. Siellä siirrettiin perinnettä ja kristillistä uskoa eteenpäin. Leirillä veistettiin kaarnalaivoja. Sain viettää leirin lopussa kirkkohetken leiriläisten kanssa. Minä näin lämpimiä siunaavia katseita, hellyyttä ja hoivaa isovanhempien katseissa. Vastapalkaksi isovanhemmat saivat sitä iloa jota pienten kanssa touhuaminen antaa. Miten ihmeessä voisi siirtää kristillistä uskoa tavalla, joka kantaa tämän päivän maailmassa sekä tästäkin eteenpäin? Kaikki kasvatus, myös kristillinen, alkaa sylistä, hellyydestä ja hyväksyvästä katseesta. Uskon niin, että Vapahtajan katse oli hellä, kun hän kohtasi sairaita ja köyhiä sekä muuten rikkinäisiä ihmisiä. Ajat, paikat ja tavat muuttuvat, mutta jäljelle jää Kristuksen hellä katse. Tätä Kristuksen hellää katsetta on vaikea, ellei suorastaan mahdotonta, löytää ilman toisen ihmisen hyvyyttä ja rauhaa. Suo, Jeesus, hellä mieli ja ystäväisi kieli alati ollaksemme lohduksi toisillemme. Pois ota mestarointi ja tuomitseva sointi minunkin äänestäni, ylhäinen ystäväni. On väsynyttä monta, heikkoa, toivotonta, ihmisten sanat kovat kun heitä lyöneet ovat. Lohduttajamme hyvä, suo rauha enentyvä. Sen virrata suo meihin ja meistä uupuneihin. Siionin virsi 180