Ladataan
Uutiset Vaalit Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Nokialaismuusikko on päivisin palvelumuotoilija ja kahden lapsen isä, iltaisin taas melodiakikkailua rakastava kitarapoppari

Kun 1980-luku kääntyi uudelle vuosikymmenelle, Kissin tahdissa revityt farkut eivät vaihtuneet verkkarihousuihin. Antti Pinomäellä ne vaihtuivat moppitukkaan ja kauluspaitaan Oasiksen, Blurin, Pulpin ja monen muun aikansa brittipopin sanansaattajan innoittamana. Siinä tuntui olevan ihan kaikkea, muun muassa melodisia kitarakikkailuja ja tajunnanvirralla leikitteleviä sanoituksia. –Koko kulttuuri viehätti. Sellaista nuoruuden identiteetin rakentamistahan se oli, ja jotain grungesta eroavaa piti löytää, Pinomäki sanoo. Se oli myös aikaa, jolloin musiikkia tehtiin nokialaisissa bändiluolissa otsa kurtussa, nuoruuden vimmalla ja poptähden glamour silmissä kiiltäen. Kolmikymppiset muusikot vaikuttivat ikälopuilta, ja jos joku halusi vaikka jättää treenit väliin perhesyistä, se oli kuin loukkaus sitä kohtaan, mikä on pyhää. –Ne ajatukset ovat kyllä karisseet aikoja sitten. Liekö tullut lisää suhteellisuudentajua vai onko omahyväisyys vain vähentynyt, nauraa tämä kahden lapsen isä. Niin siinä vain on hänellekin käynyt, että ensin tulevat päivätyö ja perhe. Vasta illan pimentyvinä tunteina löytyy aikaa sille toiseksi rakkaimmalle. Englanti antaa enemmän vapauksia Näin jälkikäteen mietittynä kulunut vuosi tuntuu sekunnin pituiselta. Vuoden verran Pinomäki työsti esikoisalbumiaan, joka on juuri nähnyt päivänvalon suoratoistopalveluissa ja jonka kappaleita on noussut Spotifyssa soittolistoillekin, muun muassa Suomi-indien helmien joukkoon. Levyn kymmenestä biisistä hänellä oli moneen pohjat valmiina, vuosienkin takaisina sävellyksinä pöytälaatikossa, sitä viimeistä muotoaan odottamassa. Ja sanoituksia, sillä niiden Pinomäki kertoo tulevan aina viimeisenä. Joskus jopa vasta silloin, kun on pakko. Vaikka Pinomäen mukaan lyriikat määrittävät lopullisesti artistin "oman äänen", hän on aina tehnyt musiikkia melodiset ja sovitukselliset koukut edellä. –Englanti on minulle luontainen sanoituskieli, se antaa enemmän vapauksia kirjoittaa. Suomipopissa ei ole mitään vikaa, mutta jotenkin aina ajatellaan, että niissä sanoitukset kertovat aina jostain oikean elämän syvistä syövereistä. Brittipopin ei aina tarvitse olla niin kamalan vakavaa. Siitä se digitaalisen albuminkin julkaiseminen oikeastaan lähti. Pinomäki on julkaissut useita demoja edellisten bändiensä kanssa ja myös itsekseen, mutta kokonaisen albumin julkaiseminen antaa motivaation ammollaan odottavalle suulle pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Toisaalta, helppous ja halpuus olivat toinen sellainen kaksikko, mikä houkutti kokeilemaan. Nyt, kun biisit on saatu ämyriavaruuden syövereihin, saa pysähtyä hetkeksi nauttimaan saavutuksesta. –Toisaalta kaipaan sitä konkreettista levyä, jonka pahvikansi tuoksui aina samalta ja joiden sisältä löytyi aina kuvia ja muuta. Mutta tämä on nykypäivää, ja vaikka julkaisu onkin nyt helpompaa, kilpailua on tietenkin enemmän. Ei tämä siis mitään leikkitouhua ole. Nimi kauhuklassikosta Pinomäki julkaisi albuminsa artistinimellä Stop Damien!. Nimi tuo mieleen Blurin ja sen ikonisen nokkamiehen Damon Albarnin , mutta Pinomäen mukaan kyse ei ole tästä herrasta. Damien on kauhuklassikoiden ystäville tuttu vuoden 1976 elokuvasta Ennustus ( The Omen ), jonka Pinomäki nimeää yhdeksi lempielokuvistaan. –Kauhunovellit ovat yksi inspiraation lähde myös musiikissa. Vaikka biisini ovat melodista poppia, niissä on myös lieviä proge-vaikutteita ja modernia kitaraindietä, sekä ihan pikkuisen kasariheviä. Pinomäen sävellykset syntyvät yleensä singer–songwriter-tyylisesti akustinen kitara sylissä. Mutta vaikka hän tekee kappaleensa alusta loppuun itse, hän ei lämpene ajatukselle keikkailusta pelkkä kitara seuranaan. Lavalle nouseminen kun suorastaan huutaa mukaan livebändiä. –Molemmissa on puolensa, sooloartisti- ja bänditouhussa. Bändin kanssa palautekanava olisi aina läsnä, ja ennen kaikkea se olisi hauskaa. On siitä jo vähän puhettakin ollut, että jos alkaisi kokoamaan porukkaa kasaan. Toisaalta olisi hienoa myös julkaista syksyllä ihan uudesta musiikista koostettu ep. Katsotaan nyt, mihin suuntaan tämä kantaa. Kuuntele tästä kappale nimeltä Slacker Ethics, joka on nostettu muun muassa Spotifyn Indie Alternative Everything -listalle. Syntynyt 1976 Nokialla. On paluumuuttaja, asuu perheineen Nokialla. Päiväsaikaan palvelumuotoilija, iltaisin muusikko. Laulanut ja soittanut kitaraa muun muassa Dada Girlissä, Monza Speedwayssä ja Neptuna's Machinessa. Tekee musiikkia artistinimellä Stop Damien!. Julkaisi juuri digitaalisen We Be Monkey -esikoisalbuminsa. On säveltänyt, soittanut, äänittänyt, miksannut ja tuottanut albuminsa kappaleet kokonaan itse omassa kotistudiossaan.