Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Juhla ja mittumaari mummulan vanhassa talossa

Vastaleikattu nurmi painuu askeleen alla ja värjää jalkapohjat vihreiksi. Klopit kisaavat pihamaalla poikain leikkejä. Joku heittää toista kivellä, hän kostaa ämpärillisellä vettä – sitten itketään. Ja taas kohta kisa jatkuu entiseen malliin. Raollaan olevasta ikkunasta leijuu vastaleivotun pullan ja pannukahvin tuoksu. Kupit kilisevät, kun niitä kannetaan pöytään. Päivä väreilee lämpöä juhannusruusun silkkisissä terälehdissä. Vastapestyt räsymatot riippuvat sikin sokin auringonpaisteessa ja mäntysuovasta muistuu mieleen lapsuuden kesät. Ilmassa on onnellisuuden tuoksu. Joutilas suvipäivä on koonnut serkukset läheltä ja kaukaa. Mummulan vanhassa talossa häärii nyt uusi sukupolvi, mutta vielä isovanhemmat ovat juhlassa mukana. Jokaisena juhannuksena paikalle kannetaan riittävästi ruokaa isoja pitoja varten, ollaan yhdessä, lauletaan, saunotaan ja poltetaan kokkoa, jos sää sallii. Lapsoset rientävät sitomaan oksia nopsilla käsillään isännän kaatamasta koivusta. Nyt jokainen saa pari vihtaa meniäisiksi, loput jäävät kuivumaan talven varalle. Illalla aurinko putoaa metsän taakse luoteeseen. Se välkkyy lehtien välistä pikkuruisina kultaisina palloina, ja jos liikuttaa päätään ylös ja alas edestakaisin, näyttää siltä, kuin metsän keskellä roihuaisi valtava tähtisade Suolammen saramättäältä kuuluu kaakkurin valittava huuto. Aavemaiset, kimeät kiljahdukset kaikuvat helmiäisessä illassa. Usva nousee veden ylle ja aloittaa vaelluksensa kohti saunan terassia. Käsi haparoi puseroa tuolinkarmilta. Vaikka päivä on jo painunut, tuo ihmeellinen valo ei haihdu. Ehkä siksi vanha kansa uskoi juhannusyön taikaan; neidot poimivat kukkia, kurkkivat sulhon kuvaa lammen kuvajaisesta, etsivät metsästä virvatulta. Eteläiselle taivaanrannalle ilmestyy punertavia harsopilviä, jotka lipuvat miltei läpikuultavina, savunohuina lauttoina yöttömän yön taivaalla. Ei mene kauan, kun mäntyjen rungot alkavat kiiltää seuraavan päivän lupausta. Haitarin ääni kantautuu vaimeana pihamaalta eikä pitkähihainenkaan enää riitä. On aika kömpiä vanhaan, tuttuun sänkyyn ylisille. Kuin ennen lapsena. "Aavemaiset, kimeät kiljahdukset kaikuvat helmiäisessä illassa."