Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nokialainen Eila Irawan on työskennellyt eri maissa 45 vuoden ajan: "Osaan tuntea joka paikassa olevani kotona"

On vuoden 1973 talvi. Nokialainen Eila Kyrönen on muuttanut Helsinkiin, istuu asunnossaan ja lukee Helsingin Sanomia. Silmiin pistää ilmoitus: ulkoasiainministeriö rekrytoi uusia työntekijöitä. Hänellä ei ole muuta kuin puolen vuoden takainen kohtuullinen ylioppilastodistus ja rohkea luonne. Se riittää. Kuin kotonaan kaikkialla Huhtikuun ensimmäisenä päivänä Kyrönen astelee ministeriöön kehitysyhteistyöosaston sihteerinä. Siitä lähti polku, jota pitkin Eila Kyrönen, sittemmin Irawan , on kulkenut 45 vuotta. Sen etappeja ovat olleet Puola, Sveitsi, Etiopia, Indonesia, Iran, Mosambik, Saudi-Arabia, Syyria, Turkki ja nyt uudelleen Saudi-Arabia. –Selitys varmaan on, että osaan tuntea joka paikassa olevani kotona, silti tietäen mistä tulen, Eila Irawan miettii. Toinen selitys ovat ulkoasiainhallinnon tarpeet. Ministeriön virkamiehiä voidaan määrätä siirtymään toiseen tehtävään ulkomaaedustukseen tai takaisin ministeriöön. Irawanille tämä on sopinut. –Levottomat jalat, nainen toteaa lakonisesti. Suomesta maitoa postilla Alku ei ollut hohdokas. Eila Irawan sai ensimmäisen ulkomaan pestinsä rautaesiripun taakse Varsovaan vuonna 1978. –Ihana kaupunki, mutta kamala paikka elää. Kuriiriposti toi Suomesta maitoa ja muuta elintarviketta, mutta silti kaikesta oli pula. Sikäläisistä kaupoista ei saanut mitään, Irawan muistelee. –Jos vielä omasi ihannekuvia sosialistisesta järjestelmästä, ne kyllä hävisivät. Seuraava etappi oli Genevessä. Sieltä Irawan palasi Suomeen huomatakseen, että hänen silloin 15- ja 8-vuotiaat poikansa eivät enää sopeutuneet synnyinmaahansa. He ikävöivät Sveitsiin, sikäläisen yltäkylläisyyden keskelle. Ruumiita tiellä Etiopiassa Irawan päätti hakeutua asemapaikkaan, jossa pojille valkenisi, kuinka hyvä maa Suomi loppujen lopuksi on. Hän pestautui Etiopiaan. –Se oli minun Siperiani. Siellä minusta tuli vahva, muttei kova, Irawan sanoo hiljaa. Addis Abebassa ei ollut tavatonta, että tiellä makasi ruumis, jota kukaan ei korjannut pois. Kerjäläisiä oli kaikkialla. Irawan muistaa tytön, jolla oli viljasäkistä leikattu vaate yllään, vailla muuta, mutta raskaana. Se melkein ylitti sietokynnyksen. Kun suomalaisten ylläpitämä orpokoti lähes tarjosi hänelle tyttövauvaa adoptoitavaksi, Irawan ei voinut sanoa ei. Vauva oli arviolta 10-viikkoinen, likainen, mutta terve. Syntymäpäiväksi päätettiin kansainvälinen naistenpäivä 8. maaliskuuta. Tänään tämä vauva on nuori nainen, asuu Suomessa ja on kouluttautunut ravintola-alalle. Tappouhkaus Iranissa Vauvan takia Eila Irawan päätti lähteä Etiopiasta. Indonesia oli kaunis maa, jossa pojat ja pikkutyttö viihtyivät. Tie kuitenkin kutsui, ja vuorossa oli Iran. –Kun nyt kuuntelen presidentti Trumpia , tekee mieleni sanoa hänelle, että älä ärsytä niitä, Eila Irawan huokaa. Irawanin mukaan Indonesiakin oli muslimimaa, mutta moderni. Iranissa vanhoilliset shia-muslimit ovat vallassa, ja länsimaita halveksitaan Iranin ikivanhaan historiaan vedoten. –Ikävä sanoa, mutta he haluavat vain käyttää hyväksi eurooppalaisia. Lähtö tuli, kun Irawan sai tappouhkauksen hylätyn viisumianomuksen takia. Vakavaksi asian teki se, että uhkaaja oli saanut selville kotiosoitteen ja puhelinnumeron. Pois arabikevään jaloista Mosambik, sitten vuonna 2005 muutto Saudi-Arabiaan. Siellä Irawan tunsi viihtyvänsä, mutta elämä yllätti taas. –Damaskos on Mika Waltarin romaanien ihmepaikka, sivistyksen kehto. Kun sinne tuli paikka auki, Riad jäi toiseksi. Pitkään Eila Irawan ei saanut tutustua Syyrian ihmeisiin arabikevään koitettua. Vähitellen tilanne paheni niin, että silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja komensi väkensä poistumaan maasta. Nuoret muuttavat Saudi-Arabian Nyt Eila Irawan on uudelleen Saudi-Arabiassa. Ulkoasiainhallinnon protokollan mukaan asemamaan olosuhteita tai tapoja ei arvostella julkisesti. Sen Irawan sanoo, että maassa puhaltaa uusi henki. –Yli 60 prosenttia kansasta on alle 30-vuotiaita. He uudistavat vanhoillisen valtion. Se voi viedä sukupolven tai parikin, mutta tapahtuu, Irawan arvioi. Hän on valmis jäämään Riadiin lopuksi työelämäkseen. Mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä hän ei tiedä. Yhden lupauksen Eila Irawan antaa. –Palaan Suomeen joka kevät, kuin muuttolintu. Eila Irawan, o.s. Kyrönen Syntynyt 16.4.1952 Tyrväällä Muutti 5-vuotiaana Nokialle Ylioppilas, Emäkosken yhteiskoulu 1972 Työhallinnollinen ulkoasiainsihteeri, vastaa mm. kansalais- ja viisumipalveluista Nykyinen asemapaikka Saudi-Arabia, Riad Työskennellyt ulkoasiainministeriön palveluksessa 45 vuotta Perhe 2 aikuista poikaa ja adoptiotytär, 92-vuotias äiti Viettää kesälomaa Sastamalassa ja Nokialla 29.6. asti "Palaan Suomeen joka kevät, kuin muuttolintu." Eila Irawan Työhallinnollinen ulkoasiainsihteeri