Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vältä riippakoivua, sanoivat vanhan ajan vihdantekijät

Vihtamestarin opissa eivät jutut lopu kesken. Sopivia vihdaksia valitessaan Samuli Toivonen muun muassa kertoilee, kenelle on vihtoja valmistanut, ja miten hän jo kahdeksanvuotiaana voitti vihdantekokilpailun. Kun pilvettömällä taivaalla paistaa aurinko, ja tuore koivu tuoksuu taustalla, on selvää, että nyt ollaan kesäisen, perisuomalaisen tekemisen äärellä. Ainakin osaavissa käsissä vihta syntyy nopeasti iltapäivän aikana, samalla kun odottelee saunan lämpenemistä. –Kun vihdaksia lähtee hakemaan, niin tuoreesta, vihreästä koivusta, mutta ei missään nimessä riippakoivusta, Toivonen opastaa hymyillen. –Riippakoivu on sellainen, mistä menee oksat alaspäin. Vanhan ajan äijät sanoivat, että jos riippakoivusta tekee vihdan, ja sillä vihtoo, ei sen äijän sukuelimellä ole mitään virkaa, se ei kovetu ikinä. Vihtaan tarvittavia oksia Toivonen kehottaa hakemaan ennen juhannusta. –Kyllä juhannuksen jälkeenkin vielä käy. Se on, että millaisesta maastosta vihdakset ottaa, että kuinka aikaisin siellä on puu niitä lehtiä saanut, hän kertoo. –Siitä on pari viikkoa, kun tein vuoden ensimmäisen vihdan. Piti vähän vielä katsoa lehtiä – silloin voi olla vielä vähän keskeneräisiäkin lehtiä. Vihtaan tarvitaan parikymmentä vihdasta, Samuli Toivonen kertoo. –Riippuu, kuinka tiiheitä saa, eli kuinka paljon siellä on lehtiä päässä. Vaikeinta vihdan tekemisessä on vihdan siteen vääntäminen, vihtamestari toteaa, ottaa riittävän ohkaisen oksan ja kuorii sitä. Sen jälkeen hän notkistaa oksaa kiertämällä. –Side laitetaan vihtaan keskeltä. Yleensä vihta sidotaan kahdesta kohdasta, mutta välillä olen sitonut, jos siteessä on mittaa, kolmesta kohtaakin. Lopuksi Toivonen viimeistelee vihdan vielä katkaisemalla ja tasaamalla oksien päät puukolla. Sen jälkeen vihta on käyttövalmis. Katso video Samuli Toivonen näyttää, miten vihta sidotaan.