Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Tuon jokaiselle kulkemalleni neliölle oman historiani, annan sille oman merkitykseni" – Raman Hussainin taide tarkastelee tilaa minuuden rakentajana

Olen ensimmäistä kertaa Nokialla. Aiemmin se ei paikkana merkinnyt minulle mitään, mutta kun saavun tiettyyn tilaan, se saa merkityksen ja alkaa muodostaa tunteita, joista syntyy muistoja. Samalla tuon jokaiselle kulkemalleni neliölle oman historiani, annan sille oman merkitykseni. Näin taiteilija Raman Hussain kuvailee ajatuksiaan tilan ja ihmisen muodostamasta vuorovaikutuksesta. Tila on Hinttalan kotiseututaloon pystytetyn näyttelyn pääelementti, asia, jonka Hussain haluaa kääntää nurinpäin. Miten se vaikuttaa meidän minuuteemme? Määritämmekö me sitä, vai määrittääkö tila meitä? Miksi tietyn valtion rajojen sisälle syntyminen kulkee mukanamme ikuisesti, jollei omasta tahdosta, niin ympäristön määräämänä? –Me kaikki olemme tulleet maapallolle ihmisinä. Miksi on oikein, että suomalainen voi mennä mihin päin maailmaa tahansa etsimään elämyksiä, mutta afrikkalainen ei saisi tulla tänne etsimään elämää? Hussain kysyy. Vapaus tuo vastuuta Pakolaiskriisi, joka Hussainin mukaan on viime vuosina kiihtynyt ja ollut esillä välillä erittäin ikävälläkin tavalla, on yksi tapa käsitellä tilaa. Suomeen vuonna 2003 saapunut Hussain sanoo haluavansa kyseenalaistaa taiteensa avulla kansalaisajattelua ja sen pyhyyttä. Tämän päivän maailmassa ihminen on monien osien summa, kuin palapeli, joka rakentuu valmiiksi elämän kuluessa, paikkojen vaihtuessa, liikkuessa, oppiessa, ymmärtäessä. Sopivia paloja minuuden rakentamiseen löytyy muualtakin kuin oman kylän maaperästä. –Maailma on pienempi kuin sata vuotta sitten, jolloin tällainen oma kylä -ajattelu oli ymmärrettävää. Nykyään kaikki on lähellä, jokaisen ulottuvilla. Maapallosta on tullut meidän yhteinen tilamme. Samalla siitä on tullut yhteinen huolemme, Hussain jatkaa ja siirtyy seuraavaan esimerkkiin. Miksi ilmastonmuutos tuntuu niin kaukaiselta asialta? Vapaus tuo mukanaan vastuuta, mutta onko sen unohtaminen liian helppoa niin kauan, kun koemme jonkun muun olevan ohjaksissa? –Teokseni kuvaavat myös sitä hallitsemattomuutta, mitä voisi kutsua vaikka elämän suunnaksi. Määränpää on olemassa, mutta se on tuntematon. Silti ihminen menee eteenpäin, välillä sokeastikin, Hussain sanoo ja viittaa näyttelytilan katseenvangitsijaa, keskellä lattiaa seilaavaa kumivenettä. One Way Ticket -teos on toteutettu yhdessä tamperelaisten turvapaikanhakijoiden kanssa. Se tuo esiin niitä ajatuksia, mitä kukin on kokenut siinä tilassa, keinuessaan valtameren aalloilla, salakuljettajien hylkäämänä, mutta elossa. Ainakin toistaiseksi. Viimeinen asia, mitä mietin siinä tilassa, oli elämä. En edes ajatellut tarttuvani kumiveneeseen, vaan elämään. Halusin pitää siitä kiinni. Näin kirjoittaa yksi teoksen tekemiseen osallistuneista. Se oli hetki, jolloin tilan merkitys minuuteen sai käsinkosketeltavan muodon. Entä, mitä Hussain ajattelee teoksen merkitsevän nyt ja tässä, tässä parin neliön kokoisessa tilassa? –Taide antaa tekijälleen mahdollisuuden omien tunteiden purkamiseen, mutta avaa myös uusia näkökulmia katsojan ajatusmaailmaan. Jos pystyn taiteellani kutittamaan ihmisen sielua, koen onnistuneeni. Irakilaissyntyinen kuvataiteilija, joka on asunut Suomessa vuodesta 2003. Opiskellut kuvataidetta Bagdadin kuvataideakatemiassa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa. Pitänyt useita yksityisnäyttelyitä sekä osallistunut moniin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Työskentelee myös kuvittajana. Ei kiinni missään -näyttely on avoinna Hinttalassa 21. kesäkuuta saakka. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Nokian monikulttuurisen yhdistyksen kanssa.