Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Koripallon Memorial-turnaus tarjoili Nokian koripalloilun tähtiä ja tähtihetkiä

Palloiluhalli täyttyi viime lauantaina Palloiluhalli Memorial -tapahtumassa upean pelaajauran tehneistä pelimiehistä ja -naisista. Sellaisista tutuista kasvoista, kuin Reija Vesa , Mika Kankaanpää ja Jussi Kumpulainen . Reija Vesa voitti 1975–1987 kestäneellä pääsarjaurallaan seitsemän Suomen mestaruutta, kaksi SM-hopeaa ja kolme cup-mestaruutta. Naisten maaotteluja kertyi 94. SM-kultamitaleista neljä tuli Nokian Urheilijoiden (yksi Nanson nimellä) ja kolme Pyrinnön riveissä. – Nokian pelivuodet olivat sitä mahtavinta aikaa. Meillä oli ihan järjettömän kova porukka, maajoukkueessakin parhaimmillaan seitsemän pelaajaa. Kasvoimme peliporukan kanssa lapsesta saakka, vuonna 1961 syntynyt Vesa muistelee. Rauski johti joukkoaan Joukkue oli täynnä lahjakkuuksia ja myös valmentaja Rauski Mäkelällä oli suuri merkitys menestykseen. Hän toi mukanaan kansainvälistä valmennustietämystä. – Olimme kaikki urheilullisia ja harjoittelimme monipuolisesti. Myös ryhmäkuri oli kova. Kuri on tosin negatiivisena vähän huono sana, kun oli kuitenkin niin hienoa olla yhdessä. Koripallo oli Vesan perheessä koko perheen juttu, sillä myös kolme veljeä pelasivat ja isäkin oli urheilumiehiä. – Hienointa pelaamisessa oli se fiilis, kun porukka pelaa yhteen. Tiesi tasan tarkkaan, mitä toiset tekivät kentällä. NoU:n kasvatin pelaajaura jatkui Nokian vuosien jälkeen vielä Pyrinnön riveissä. – Silloin seurasiirto aiheutti melkoisen kohun. Nyt ne ovat urheilumaailmassa ihan arkipäivää, hän nauraa. Reija Vesa lopetti keväällä 1987 suoraan huipulta, kun päätöskaudellakin pisteitä syntyi 20 pisteen keskiarvolla. – Se oli minun yksi urani elämässä ja oli aika lopettaa. Pelaamisen, töiden ja opiskelun yhtälö kävi turhan työlääksi, miettii Tampereella asuva, kahden aikuisikäisen tyttären äiti. 44 pistettä yhdessä matsissa Nokian Palloseuran kasvatti Mika Kankaanpää pelasi yhteensä 14 kautta Korisliigassa, joista kaksi Pyrinnössä, neljä Forssan Koripojissa ja kahdeksan Uudenkaupungin Korihaissa. Kankaanpää on syntynyt vuonna 1967. – NoPS ja Kisa pelasivat siihen aikaan Suomisarjassa ja halu päästä pelaamaan korkeimmalle sarjatasolle oli kova, perustelee hän seurasiirtoa ensin Pyrintöön. – Koripallon taktisuus ja vauhti viehättävät yhä. Samoin se, että vaikka kyseessä on joukkuepeli, yksilöt kuitenkin ratkaisuillaan ratkovat pelit. Korihaiden paidassa tuli SM-pronssia kaudella 1991–92, kaudella 1994–95 SM-hopeaa ja cup-hopeaa. Heidi ja Mika Kankaanpää viihtyivät länsirannikolla kahdeksan vuotta. – Viihdyimme siellä hyvin. Siellä pidettiin pelaajista hyvää huolta, toiminta oli ammattimaista. – Pelivuodet olivat muutenkin hienoa ja antoisaa aikaa. Silloin vain pelattiin, mutta nyt jäljestäpäin osaa arvostaa niitä hyviä ystäviä, jotka tulivat pelihommien myötä. Se on ollut se isoin anti. Mika Kankaanpään otteluennätys, 44 pistettä, syntyivät kotikaupungin seuraa eli Kisa Nokiaa vastaan Uudenkaupungin riveissä. Keväällä 1993 hän upotti peräti kymmenen kolmosta sisään pronssiottelussa HoNsUa vastaan. Yksi mieleenpainuvista tapahtumista oli myöskin nuorten EM-kisat Itävallassa, missä Suomi sijoittui seitsemänneksi. Lonkkavaivat lopettivat pelaajauran 32- vuotiaana keväällä 1999. – Silloin tuli itselle selväksi, että pelihommat on syytä lopettaa. Ei se helppoa ollut, mutta tulihan kuitenkin 14 vuotta pelattua pääsarjassa. Kyllä siihen parhaat pelivuodet mahtuivat, ei jäänyt kaivelemaan, BC Nokian pelejä aktiivisesti seuraava nokialainen toteaa. Kiukkupussi ja hengen luoja Korihaiden pelipaidan ripusti naulaan uransa päätteeksi myös vuonna 1976 syntynyt Kisa Nokian kasvatti Jussi Kumpulainen keväällä 2011. Pirkkalan poika pelasi Kisa Nokian SM-sarjajoukkueessa kauden 1995–1996. Sen jälkeen 204-senttisen sentteripelaajan ura jatkui Korihaissa, Lappeenrannan NMKY:ssä, Torpan Pojissa ja uudelleen Korihaissa. Pääsarjakausia kertyi yhteensä kymmenen. Koripallo- ja muuta elämänkokemusta ehti kertyä vuosien 1998–2002 välillä myös Belgiasta, Itävallasta, Saksasta ja Kreikasta. Sarjanousija Kisa sijoittui keväällä 1996 hienosti neljänneksi. – Se oli makea ja upea kausi. Joukkueessa oli hyvät jenkit ja kova kotimainen miehistö. Hanno Möttölän edustaman HNMKY:n haastoimme kunnolla välierissä. Kahden Uudenkaupungin pelivuoden jälkeen Lappeenrantaan jo aiemmin siirtynyt Pasi Riihelä sai houkuteltua Kumpulaisen seurakaverikseen. – Tule tänne, voitetaan mestaruus, Pasi sanoi. Se olikin hyvä ratkaisu. Meitä Kisan kasvatteja oli porukassa kolme, kun myös Riihelän Timo oli silloin Lappeenrannassa. Mestaruus tulikin keväällä 2005, kuten myös vuotta myöhemmin. – Olin sellainen fiilispelaaja. Monesti hävittiin kiukutteluni vuoksi, mutta toisaalta usein sain omalla esimerkilläni joukkueen tsempattua kovaan taisteluun. – Joskus pelissä menee kaikki päin helvettiä, joskus taas natsaa kaikki. Vaikeaa on löytää elämästä muuta, joka olisi yhtä antoisaa. Pelivuodet olivat huikeaa aikaa. Se draama ja jännitys, voittamisen riemu ja toisaalta voittaminen vaikeuksien kautta. Espoossa asuvan Jussi Kumpulaisen perheeseen kuuluvat vaimo ja nykyisin myös kahdeksankuukautiset kaksostytöt.