Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vastine Kaarina Davisille: "Täydellistä tietämättömyyttä näätäongelmasta"

Leukaluiden näätäongelma on herättänyt laajaa huomiota. Viimeksi Ilta-Sanomat teki asiasta jutun haastattelemalla pesätuhot kuvannutta Jouni Riihimäkeä . Kommentoin muutamilla lauseilla Kaarina Davisin kirjoittamaa vastinetta, joka ei yllätä särmikkyydellään ja puutteellisilla tiedoillaan. Oikeastaan riittäisi pelkkä Pentti Linkolan ohje: ”Minkki ja supi pois luonnosta viimeistä myöten, näätä ja kettukannat puoleen.” Maan paras ja kokenein lintuharrastaja tietää, mistä puhuu. Näätä on riistaeläin ja sen pyynti on laillista 1.11.–31.3. K. Davisin ikävä luonnehdinta metsästäjien ”hupiharrastajien lintujen teurastuksesta”, vieläpä julkisesti lehdessä, ei edistä yhtään asiallista luonnonsuojelua. Se osoittaa huonoa harkintakykyä Nokian Luonnon hallituksen jäseneltä, eikä ole eduksi yhdistyksellekään. Jos halutaan näädän metsästys ja sorsastus lopettaa, on metsästyslakia muutettava. Davis alkakoon siitä päästä. Työtä luonnon puolesta täytyy tehdä paikallistasolla asiallisena yhteistyönä luontoväen, maanomistaja-metsästäjien ja metsäammattilaisten kanssa. Yhteisessä veneessä ollaan, mutta keikuttajat kaatavat veneen. Pedot kuuluvat luontoon. K. Davisin mukaan näätä vain ”käyttäytyy lajityypillisesti” tappamalla. Mutta kun petokannat kasvavat liian suuriksi aiheuttaen muille eläville ja ihmisille kohtuutonta haittaa, kuten sudet tappamalla pihoissa "lajityypillisesti” ihmisten koiria, sellaista ei tarvitse tietenkään sietää, vaan tarvitaan toimia. Järjenkäyttö on sallittua luonnonsuojelussakin. Samoin ei tarvitse myöskään sietää, että Leukaluiden pieneen mökkisaareen pesiytynyt näätä tappaa vuosi vuoden perään ”lajityypillisesti” saaren pöntöissä pesivät vesilinnut ja tuhoaa muutkin pesät, jotka löytää. Leukaluissa ollaan ymmärrettävästi tosi harmissaan näätätuhoista. Mökkisaaressa, väärässä paikassa, näätä on ongelmayksilö. Sen paikka on Nokian laajoissa metsissä. Kuloveden metsästäjät ovat ilmoittaneet hoitavansa näätäongelman rauhoitusajan loputtua. Siitä kiitos heille jo etukäteen. Myös Leukaluiden ja muidenkin Kuloveden rantojen linnuilla on oikeus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään eli pesiä rauhassa luonnon tarkoittamalla tavalla. Vain näädälläkö oikeudet on? Näätäkannan kasvu näkyy jatkuvasti lisääntyneinä pesätuhoina, mistä petolinturengastajat ovat todella huolissaan. Petoryhmällämme on useita satoja pöllönpönttöjä vuosittaisessa seurannassa monen kunnan alueilla, jotka selkeästi osoittavat näätäongelman laajuuden. Metsästäjät puolestaan ovat huolissaan näädän hävittäessä riistatuholaisena tehokkaasti kanalintupoikueita ja hautovia emoja. Pikkulintujenkaan pesät pöntöissä eivät ole enää aina turvassa näädän opittua voimakkaana petona rikkomaan pönttöjä ja repimään pönttöjen kattoja auki. Tiais- ja kirjosieppopoikaset maistuvat näädälle. Nämäkin tuhot ovat lisääntyneet viime vuosina. K. Davis kirjoittaa, että ”näädän hakeutuminen ihmisasumuksiin johtuu siitä, ettei luonnossa ole sille riittävästi sopivia kolopuita”. Täydellistä tietämättömyyttä! Näädällä on K. Davisin asuinkunnassakin satoja sopivia pesäpaikkoja palokärjenkoloineen, pöllönpönttöineen, telkänpönttöineen, luonnonkolojakin, haukkojen risupesiä... Joka vuosi kunnan 80 palokärkiparia tekee vielä koloja lisää. Eikä tilanne ole huonompi Nokiallakaan, jonka metsät on tutkittu moneen kertaan. Lisäksi näätä pesii kallionkoloissakin ja oravan pesissä. Näätä eivätkä pöllöt koe minkäänlaista pesäkolopulaa. Pöllönpönttöjä ei tarvita koko Pirkanmaalle yhtään lisää. Näätä tulee asutuksen pariin ravinnon perässä, aivan kuten huuhkajat ja kanahaukat, jotka pesivät nykyään jopa pääkaupungin keskustassa. ”Näätä olisi edelleenkin erämaiden ja takamaiden kuusikoiden asukki - jos sellaisia vielä jossain olisi”, K. Davis väittää. Tälläiset väitteet ovat tyypillistä luontoväen liioittelua ja asiantuntemuksen puutetta, jolla osoitetaan päättäjille vain, ettei tällaista väkeä tarvitse vakavasti ottaa. Erämaat eivät ole mihinkään kadonneet. Kuusikoita löytyy Nokialtakin, Hämeenkyröstä jopa runsaasti. Itse asiassa suurin osa Pohjois-Pirkanmaata on suurta ja laajaa erämaaseutua, jonne arka erämaalaji maakotkakin on palannut pesimään. Suurpetoja on siellä niin runsaasti, että monet eivät enää uskalla mennä metsiin marjastamaan ja sienestämään. K. Davis voisi alkaa erämaitten etsintänsä vaikkapa Seitsemisen saloilta. Kaikkien metsien ei tarvitse olla kasvunsa lopettaneita ikimetsiä, eikä metsätaloutta voi lopettaa näädän tai kuukkelin takia. Suomi elää metsistä, jotka kasvavat entistä tehokkaammin ja nopeammin. Kadonnutta realismin tajuakin olisi syytä alkaa etsiä. Näätä hyötyy avohakkuista, jotka heinittyessään ovat todellisia myyräparatiiseja myyrähuippujen aikaan. Tällöin näätä, supi ja kettu kasvattavat metsämyyrillä suuria poikueita, mikä on mahdollistanut näiden petojen järjettömän suuren kannankasvun. Aukkojen reunamilta ja metsäsirpaleista samat pedot myös löytävät tehokkaasti kanalintupoikueet, mikä selittää yhdeltä osaltaan kanalintukatoa.