Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone Vaalit

Näin lapsille lukeminen sujuu runoilija J. K. Ihalaiselta – Katso video

Tunnustan. Joskus kaipaan niitä aikoja, kun päiväkodissa hiljennyttiin ja köllähdettiin pitkälleen keskellä päivää. Peti oli pehmeä, ja kun tarhantäti (vielä 1980-luvulla tämä oli ihan käypä termi) otti kirjan käteensä ja ääni alkoi soljua, sai hyvällä omallatunnolla sukeltaa satumaahan ja vaikka nukahtaa. Lapsena se oli tietenkin kurjaa, rauhoittua nyt paikoilleen kesken parhaimpien leikkien. Aikuisiällä ajatus mielen täydellisestä tyhjentämisestä kesken työpäivän tuntuu lähes taianomaiselta. Kyllähän siitä paljon puhutaan, tehotorkkujen tuomasta lisätehosta tai kahvitauon pyhittämisestä itse asialle. Satuilukin on varmaan arkipäivää monen "multikansallisen korporaation palaverintäyteisessä hektisyydessä". Silti vallitsevan käsityksen mukaan, valitettavasti, ihminen on tehokkaimmillaan silloin, kun työnteko näyttää työnteolta ja tapahtuu työpaikalla. Äijät satuja lukemassa On aika kokeilla, saako aikuisikään ehtinyt satuhetkestä mitään irti. Pääkirjastossahan on järjestetty lasten satutuokioita jo pitkin kevättä, torstaiaamupäivisin aina kahden viikon välein. Ne ovat kaikille avoimia, ja ovatkin olleet suosittuja erityisesti päiväkotien ja perhepäivähoitajien keskuudessa. Joskus pikkuväkeä on ollut peräseinään asti, kehaisee lastenkirjaosastolla työskentelevä Marjo Laakkonen . Hän on yksi kolmesta vakituisesta satujen lukijasta, ja nauttii selvästi jo jonkinlaisesta julkkis-arvosta lasten keskuudessa. Niin innokkaasti pikkuiset viime aikojen luku- ja vähän muistakin kokemuksistaan hänelle kertovat. Tänään puhaltavat toisenlaiset tuulet, sillä lukijoiksi on saatu vierailevia tähtiä. Puolituntisen kerrotaan olevan äijäsatujen juhlaa, perustuen Laakkosen lukemaan tutkimukseen ääneen lukemisen tärkeydestä silloin, kun se tulee mieheltä pojalle. Suomessahan lasten lukutaito on PIRLS-tutkimuksen mukaan maailman kärkitasoa, mutta kansallisiin tavoitteisiin nähden kehitettävää löytyy. Esimerkiksi luetun ymmärtämisessä vaikeuksia on noin 8 prosentilla nelosluokkalaisista. Lukukeskuksen mukaan taas suomalaisten tyttöjen ja poikien välillä on lukutaidossa suurempi kuilu kuin missään muussa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD) kuuluvassa maassa. Tehokkaiksi keinoiksi lasten lukuinnostuksen parantamiseksi on havaittu muun muassa ääneen lukemisesta saatavat myönteiset lukukokemukset ja roolimallit. Viimeisestä homma ei tällä kertaa ainakaan jää kiinni. Hymy kutkuttelee kielen päällä, kun J. K. Ihalainen kertoo jännittävänsä omaa lukuosuuttaan. Sehän on suorastaan herttaista. Neljä vuosikymmentä kestänyt kansainvälinen ura runoilijana ja kustantajana, runoperformanssien pioneerin titteli tai Annikin runofestivaalin taiteellinen johtajuus eivät näköjään lämmitä siinä vaiheessa, kun vastassa on kymmeniä pieniä kuulijoita. Jotka, toisin kuin olin kuvitellut, eivät pötköttelekään patjoilla tai löhöile lattialla. He istuvat ritirinnan kovilla tuoleilla, ja pettymys hiipii mieleen nurkassa nököttävien leppäkerttutyynyjen ja eläinpehmojen kutsuhuutoa kuunnellessa. Istun hetken rivin jatkona, sitten rohkaisen mieleni ja hiivin nappaamaan pienen, kukkakuvioisen patjan. Tadaa, ja niin on satumaailma erilainen maassa istuvan silmin. Eikä vieressäni minua vilkuileva poikakaan jaksa olla kade kuin minuutin. Tällä kertaa lapsia on paikalla vain muutama kymmenen, eikä muurahaisia näytä olevan housuissa kuin muutamalla. Jännittyneen odotuksen rikkoo ainoastaan naapuriliikkeestä kuuluva kilke ja kolke. Vaikka suljen silmäni ja yritän keskittyä Ihalaisen ääneen, näen mielessäni vain ostoskärryä rivistä repivän kesämiehen. Onneksi Marjo Laakkonen on kertonut, että uuteen pääkirjastoon tulee sitten ihan oikea, hiljainen satuhuone. Meille aikuisille se tulee tarpeeseen, lapsia taustamelu ei niinkään tunnu haittaavan. Kameran esiin kaivaminen sen sijaan on se juttu, mikä vetää yhden jos toisenkin ymmyrkäiset silmät irti satusedästä. Yritän räpsiä nopeasti edes jonkinlaisia otoksia ja piilotan kameran. Nyt voidaan taas keskittyä itse asiaan. Kuvilla vai ilman? Ihalainen on valinnut luettavakseen kaksi perinteistä satua, tai "opettavaa tarinaa", kuten hän itse niitä kutsuu. Ensimmäinen on tuttu kertomus lehmästä, joka tahtoi lentää. Olin salaa toivonut kuulevani Piilomaan Pikku Aasin , oman lapsuuden lempisatuni, mutta kyllähän tässäkin Roosa-lehmä onnistuu lennättämään meitä mukanaan. Liidämme puiden latvojen yläpuolella ja ymmärrämme, että jokainen meistä on erilainen ja silti hyvä juuri sellaisena, kuin on. Ihalaisen jälkeen on vuorossa kaupungin omaan väkeen kuuluva kirjastopedagogi Pasi Kangas . Hän on kertonut valinneensa hieman tuoreemman sadun, ja virittelee myös vieressään olevan dokumenttikameran heijastamaan kirjan sivuja seinälle. Tämä on uutta ja ihmeellistä, mutta lieneekö liian helppoa? Kumpi lopulta on mielikuvituksen kehittymiselle suotuisampaa, tarinaa siivittävät valmiit kuvat vaiko oman mielen vapaus? Nämä aikuisen ajatukset katoavat, kun Kangas nostaa esiin Pekka Töpöhännän. Jes, nyt ollaan ytimessä. Näitä kirjoja ja elokuvia on tullut lapsena luettua ja katsottua lukemattomat kerrat. Onhan tässä jo ollutkin ikävä Pekkaa, Tähtitorninmäen Laabania, Maija Maitopartaa, Monnia ja monia muita. Yksi niistä elokuvan lukemattomista loruistakin jaksaa edelleen naurattaa. Jos sul on kaks nakkia, ja sä paat ne kahtia, mitä sää saat? Pyttipannua! Pekka seikkailee tällä kertaa Amerikassa. Onnellinen loppu tulee lasten mielestä aivan liian aikaisin, ja olen samaa mieltä. Jos ääneen lukemalla saa puolen tunnin pätkän tuntumaan muutamalta minuutilta ja olo on sen jälkeen yhtä kevyt kuin Roosa-lehmällä siellä puiden yläpuolella, joku on onnistunut tehtävässään. Kehtaisikohan sitä töissä ehdottaa, että kun nämä satutuokiot siirtyvät kesäksi Hinttalan kotiseutumuseon pihamaalle ja luvassa on vielä joogaliikkeitäkin, voisin ihan hyvin mennä ihmettelemään, miltä sellainen tuntuisi. Kaikkien lasten ja lastenmielisten ainakin kannattaisi rohkaista mielensä ja kokeilla. Ihalaisen toista tarinaa, Pullon henkeä, mukaillen: Jos joskus sua pelottaa, niin muista tätä tarinaa, missä onni suosii rohkeaa. Katso videolta katkelma J. K. Ihalaisen lukemasta Pullon henki -sadusta. Edit 31.5. klo 18.15: Otsikko muutettu.