Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kaikki kaksisataa kirsikankukkaa

Kirjoitan tätä lauantai-iltana vähän ennen saunaa. Sellaiseen valkoiseen muistilehtiöön, kuulakärkikynällä. Toisin sanoen hyvin perinteisellä tyylillä. Tarkoitukseni oli paheksua maailman menoa isoilla kirjaimilla. Esimerkiksi sitä, kuinka meitä ympäröivä maailma on taas paljastanut suuren määrän käsittämätöntä ammattitaidottomuutta. Kuten sen, että monissa asiantuntijatehtävissä näyttää hyvin riittävän, kunhan vain arvelee asioiden olevan jokseenkin mallillaan. Metallimiehellä työ on millintarkkaa, puuseppä puhuu senteistä, mutta sitten on sellaisia suurpiirtäjiä, jotka nauttivat käsittämättömän hyvää palkkaa työstä, josta eivät hallitse edes alkeita, vaan yrittävät hädissään opetella työtehtäviensä saloja niin sanotusti vauhdissa. Jostain syystä heidän ammattitaidottomuuttaan ja suoranaista tietämättömyyttään katsotaan läpi sormien. Virheetkin annetaan siekailematta anteeksi. Tällaisia tapauksia meillä näyttää olevan jopa kansanedustajina - hallituksesta puhumattakaan. Lisäksi piti paheksua energiayhtiön kallista siirtohintaa. Kaikesta säävarmuudesta huolimatta hintaan sisältyy katkoiksi kutsuttuja bonuksia, joiden energiavapaat minuutit osuvat salamyhkäisesti aina hetkiin, jolloin on joko keittämässä perunoita, tai käyttämässä jotain muuta sähköllä toimivaa laitetta. Kuten lehtipuhallinta. Kun puhallin äkkiarvaamatta sammuu, sydän hypähtää, kun luulee laitteen menneen rikki. Sitten juolahtaa mieleen ajatus, että josko vika olisikin jatkojohdossa. Ja niin käy, että kun muutaman minuutin kuluttua tilalla on uusi johto, aparaatti toimii niin kuin pitääkin. Totuus paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun vilkaisee saunan terassille unohtuneeseen puhelimeen tulleita tekstiviestejä. Niistä käy ilmi, että energiantoimituksessa on taas ollut bonushetki, jonka aikana yhtiö on estynyt toimittamasta energiaa osoitteeseeni. Kunpa tuostakin seitsemänminuuttisesta olisi osannut nauttia asiaankuuluvalla tavalla. Olla vain, rauhallisena ja kiitollisena siitä, että tuo hetki oli olemassa elämässäni. Ja mikä parasta: se ei maksanut mitään. Paitsi tietysti sen poisheitetyn jatkojohdon verran. Mutta tänään en paheksu, koska tunnen itseni hyvin onnelliseksi. Tunne kasvaa vielä suuremmaksi, kun vilkaisen isoksi aikovaa kirsikkapuutani. Sen oksistoa verhoaa ainakin 200 kukkaa. Tänään on oikein hyvä päivä saunoa. "Sitten juolahtaa mieleen ajatus, että josko vika olisikin jatkojohdossa."