Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

90 vuotta: Kauno Laitila paini sitkeydellä Suomen mestariksi – 12-lapsisen perheen poika oppi kovaan työntekoon jo pienenä

Vaikka työt painoivat eivätkä harjoitteluolot olleet häävit, paini Kauno Laitila (90) sitkeydellään Suomen mestariksi. –Karaistuminen jo lapsesta saakka kovaan elämään ja työntekoon toi sitkeyden painimatollekin, hän arvelee kotonaan Kankaantakana. Lappajärvellä syntynyt Kauno Laitila oli 12-lapsisen pienviljelijäperheen viidenneksi vanhin. Äiti oli kovilla lapsikatraan kanssa. Sotavuosina vanhimmat veljet olivat rintamalla. Kauno auttoi äitiään kotitöissä. –Äidin kanssa käveltiin kilometrikaupalla marjametsässä, sitten kaupalle niitä myymään. Teimme myös luutia, joita kaupiteltiin taloihin. Veljeni kanssa kuorittiin peltojen ojista pajuja. Puunkuoria tarvittiin, niistä tehtiin monenlaista sota-aikana. Leipäpala eväänään hän kulki 14-vuotiaana pakkasessa ja hangessa naapurin isännän mukana halkoja hakkaamaan kahdeksan kilometrin edestakainen matka. Vuotta myöhemmin hän pääsi Rovaniemelle uittohommiin. Nokialainen Kaunosta tuli 16-vuotiaana. Rengastehtaalla vierähtikin sitten 25 vuotta, välissä kolme Ruotsissa vietettyä työ- ja painivuotta. Painissa Kauno Laitila nousi nopeasti maan kärkimiesten joukkoon, vaikka kolmivuorotyö ei lajiharjoitteluun juuri suonut mahdollisuuksia ja harjoitusolot olivat ankeat. Alkuun harjoiteltiin Seurahuoneen käräjäsalissa. Siellä matot piti aina ensin koota ja sitten purkaa. Vanhan kentän paviljongilla piti ensin lämmittää kamina. –Siitä tuli niin kova savu, että sen hälvenemistä piti odotella, Kauno nauraa. Poutuntien aravatalojen voimailutiloissa tarkeni, mutta oli ahdasta. Seinille nostettiin suojamatot ja heitoissa jalat osuivat kattoon. Työ autonrenkaiden parissa oli raskasta käsityötä. –Silmissä musteni, kun päällyskumia revittiin suoraksi. Ensin tein renkailla urakan yövuorossa. Sitten piti olla syömättä, jotta sain pudotettua painoa. –Ehdin juuri punnituksiin. Sellaista oli minun keskittymiseni kilpailuihin, hän muistaa. Lajiharjoittelua korvattiin juoksulenkeillä. Jyrkkää ylämäkeä Mustavuoren laelle mentiin nelivetoa, lyhyt palautus ja sama uudestaan. Pitkäniemen metsissä hän otteli puita vastaan. –Nostelin runkoja ja otin niskalenkkiä tai syliotetta puusta. Kerran Pitkäniemen hoidokki tuli vastaan. Pelästyimme molemmat oikein kunnolla: minä häntä ja hän metsässä puita vastaan tappelevaa kummajaista. Kauno tunnettiin sisukkaana ja teknillisenä painija, erikoisosaaminen oli silta. Jos Nokian miestä ei heitosta saanut selälleen, ei varmasti enää väännöstä. –Lontoon olympiavoittaja Lenni Viitala piti minua SM-kisoissa seitsemän minuuttia sillassa, mutta kestin selättämättä. Viikon oli niska kipeänä, eikä pää kääntynyt. Kauno Laitila kuului vuoden 1956 Melbournen olympialaisten valmennusryhmään, mutta edustajaa 62 kilon sarjaan ei kisoihin lähetetty. Kahdesti hän voitti myös maaottelukarsinnat. –Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, miksi karsintoja järjestetään, jos voittajaa ei maaotteluihin valita. Ehkä olisi pitänyt viettää iltoja ravintoloissa Painiliiton johtajien kanssa. –Mutta kun olen raivoraitis. En tiedä mitään humalasta, enkä ole tupakkaa suuhuni laittanut. Kolme Ruotsissa vietettyä vuotta toivat kuitenkin kansainvälisiä kilpailuja ja myös Nokialta tehtiin paljon kilpailumatkoja Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Kauno Laitila pysyi koko uransa uskollisesti NoU:n painijana. –Helpompia töitäkin olisi järjestynyt, jos olisin muuttanut muualle ja vaihtanut seuraa. Murhe ensimmäisen vaimon menehtymisestä pitkälliseen sairauteen vaihtui taas elämäniloksi, kun Sortavalan matkalta löytyi uusi elämänkumppani Leena, jonka kanssa on pidetty yhtä jo yli 20 vuotta. Lenkit ovat hieman lyhentyneet sydänvaivojen takia, mutta ulos kuntoilemaan lähdetään edelleen päivittäin. Kahdesti viikossa on ohjelmassa boccian pelaaminen. –Jotain touhua pitää olla koko ajan. Sohvalle ei parane jäädä, virkeä päivänsankari miettii. syntynyt 21.5. 1928 Lappajärvellä Nokialle Kumitehtaalle vuonna 1946 Kilpaili painissa sarjassa 52 kiloa Aktiiviura kesti 25 vuotta Kolme vapaapainin Suomen mestaruutta 1955, -57 ja 58 Vuoden 1957 SM-kisoissa hän selätti kaikki vastustajansa Kolme vapaapainin SM-pronssia 1954, -60 ja -61 NoU:n painivalmentajana 35 vuotta Veteraanien 50-sarjan SM-hopea maratonilla Maratonennätys 3 tuntia NoU:n kunniajäsen numero 15