Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: Helluntaina

Lintu oli lentänyt sisälle. Se lensi ympäri huonetta ja kerta toisensa jälkeen törmäsi nokkansa lasiin. Yritin ottaa sitä kiinni, mutta turhaan, kunnes se lopulta törmäsi ikkunaan niin lujaa, että jäi pökertyneenä maahan. Kun sitten pääsin ovesta ulos ja avasin käteni, lintu jäi hetkeksi paikalleen kuin ihmetellen sitä, että tie olikin auki vapauteen, kunnes nousi siivilleen ja lensi pois. Tällaisia lintuja kai mekin. Kuka meistä ei olisi lentänyt aivan väärään paikkaan, kenen elämä on sellaista kuin toivoisimme sen olevan? Kuka ei olisi loukannut niitä, keitä kaikkein eniten rakastaa, kuka ei olisi itsekäs, kuka ei tuntisi elämäänsä tyhjäksi, kuka ei kaipaisi vapauteen, johonkin uuteen, parempaan, oikeampaan... Joskus me yritämme parannella elämäämme – yritämme välttää pahoja asioita ja teemme jotain oikein hyvääkin. Hyvä niin, moni asia voi korjaantua, liian vähän me tosissamme yritämme vaikuttaa elämäämme. Mutta eivät meidän parhaatkaan ratkaisumme ja päätöksemme auta meitä vapauteen. Vain Jumala voi sen tehdä, mutta häntä me pakenemme niin kuin lintu pakeni minua. –Älä uhkaile, älä vaadi! näin me huudamme Jumalalle, joka hiljaa kysyy: –Etkö tahtoisi olla vapaa? Lintu pääsi vapauteen vasta, kun se ei enää jaksanut ponnistella, vaan jäi odottamaan, luopui pakomatkasta. Me olemme oppineet yrittämään ja jaksamaan itse. Kun me uskallamme jäädä omien mahdollisuuksiemme sijaan luottamaan Jumalan rakkauteen, silloin toimii Pyhä Henki. Kun meidän pakomme joskus pysähtyy, kun me ymmärrämme, ettemme jaksa itse, vaan kaipaamme Jumalaa, silloin toimii Pyhä Henki. Näyttää todeksi synnin ja näyttää todeksi armon, rakkauden. Siitä kertoo ensi sunnuntai – helluntai. Eräs saarnaaja opetti Pyhästä Hengestä: "Jumalan armon virrat virtaavat paremmin semmosissa notkosissa paikoissa." Sinnehän vesi aina etsiytyy, notkoisiin paikkoihin, niin myös ne armon virrat. Sinunkin luoksesi.