Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Kirjoita kuin toimittaja

Oletko huomannut, että monet kolumnit ja pakinat alkavat mukaansatempaavalla sattumuksella kirjoittajan elämästä? Sitä seuraa kappale, jossa kirjoittaja linkittää kokemuksensa laajempaan asiayhteyteen. Lopussa paljastuu, mitä kirjoittaja oikeastaan halusi aiheesta sanoa. Miltei kaikki kirjoittavat työssään tai arjessaan jotain: somepäivityksiä, sähköpostiviestejä, blogia, hakemuksia, raportteja tai lausuntoja. Kun haluaa vaikuttaa itseä koskettavaan asiaan kansalaisena – potilasjärjestön jäsenenä, joukkoliikenteen käyttäjänä, apua tarvitsevan omaisena – on hyödyksi, jos osaa muotoilla ohittamattoman Facebook- päivityksen tai tiivistää viestinsä ytimekkääksi mielipidekirjoitukseksi. Digitalisaatio on pikemmin lisännyt kuin vähentänyt kirjoittamisen merkitystä. Onneksi kirjoittaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Ammattilaisten kuten toimittajien kirjoitustaito perustuu useimmiten rutiiniin eli siihen, että teksti luistaa, kun kilometrejä on alla. Kuitenkin kelpo kirjoittajaksi pääsee myös lyhyempää, valmiiksi tallattua reittiä. Kun lukee paljon lehtijuttuja, voi huomata, että niissä toistuvat samat kaavat. Uutinen tiivistää asian ytimen pariin selkeään lauseeseen, reportaasi etenee tapahtumien kuvailusta taustatietoihin ja haastatteluihin, ja henkilöjuttu sisältää miltei aina takauman lapsuudesta. Me toimittajat toistamme kaavoja sekä tietoisesti että tiedostamattamme. Uskon, että moni hyötyisi toimittajien tietotaidosta. Siksi alan ohjata Tehdas 108:ssa Tehdassaaressa työhyvinvointi- ynnä muita kursseja, joilla kerron, miten kuka tahansa voi kirjoittaa paremmin matkimalla toimittajien maneereja. Siinä ei ole mitään pahaa, että kirjoittaa kaavan mukaan. Se ei ole luovuuden loppu, vaan alku. Niksit helpottavat silloin, kun valmista pitää tulla nopeasti, ja kun tyhjällä näytöllä vilkkuva kursori nostaa sykettä tai saa silmät harittamaan. Aina voi kuitenkin myös poiketa kaavasta. Kolumnia ole suinkaan pakko aloittaa henkilökohtaisella tarinalla.