Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Aikuiset, älkää yrittäkö ajatella niin kuin lapset

Voitteko kuvitella, että minun lapsuudessani leikittiin sellaista leikkiä kuin "Kuka pelkää mustaa miestä"? Se oli yksi parhaista. Kun sydän kurkussa ja naurunkyyneleet silmissä pääsi pinkomaan karkuun, tunsi olevansa kuolematon. Tai no, lapsena sille tunteelle oli varmaan joku lennokkaampi sana, mutta eipä se tule enää mieleen. Ei sitä silloin niin syvällisesti pohdittu. Niin kuin ei sitäkään, mikä tai kuka se "musta mies" oli. Sen muistan, ettei se mikään ihminen ollut. Se oli sukupuoleton, väritön, ehkä jopa ihoton. Henkimaailman mörköjä. Se leikki oli niin hauska, että se innosti meidän kolmen tytön koplamme tuottamaan oman näytelmän. Arvatkaapa, mikä sen nimi oli? Musta mies murhaa. "Lainasimme" äidiltä mustaa harsokangasta, ja yksi meistä haahuili sen alla vallankin pelottavana. Mutta ei ihmisenä, vaan jonain sellaisena, mitä vain lapsi pystyy keksimään. Millainen someraivo tuollaisista leikeistä tänä päivänä syntyisikään? Joku loukkaantuisi, sitten joku myötäloukkaantuisi, ja myrsky olisi valmis. Näinhän siinä tavallaan kävikin, mutta leikin nimi vaihdettiin kaikessa hiljaisuudessa. Silloin ei vielä ollut keksittykään somea, tuota tarkoituksellisen loukkaantumisen mellestyskenttää. En ole allekirjoittanut Herra Heinämäen Lato-orkesterin palauttamista vaativaa adressia, enkä aiokaan. Vaikka olo onkin aika murheellinen. Alkuvuodesta seurasin tyrmistyneenä H&M:n lastenvaatteesta (tai oikeastaan sitä käyttäneestä mallipojasta) noussutta rasismikohua. Paita oli hauska, mutta mallilla nyt sitten oli paidan viidakko-tekstiin nähden vääränvärinen iho. Kenen mielestä, saanenko kysyä? Sen tasavertaisuuden puolesta saarnaavan twiittaajanko, joka itse näki vain ihonvärin ja keksi kaivaa esiin näin älyttömän yhteyden? Miksi someväki saa määritellä, millaisiin vaatteisiin kukakin saa pukeutua? Nyt myös Simpsonien Apu on myrskynsilmässä. Vauhti vain kiihtyy. Kohta pitää kieltää piirretyt, koska ne antavat ihmisistä kaksiulotteisen kuvan. Oikeastaan on paras kieltää kaikki keksitty, epätodellinen ja luovuudella tuotettu. Kielletään vaikka matematiikkakin. Kahdeksikko on nimittäin tosi seksistinen, koska se muistuttaa naisen vartaloa. Etäisesti, mutta riittävästi. On hyvä, että asioista puhutaan ja erilaisia näkökulmia tuodaan esiin. Ehkä niitä jopa ymmärretään. Mutta ei aikuisten kannata yrittää ajatella niin kuin lapset. Emme me osaa. Meidän aivomme ovat pilalla, me olemme tosikkoja. Meille satu ei ole epätodellinen mielikuvitusmatka minne vain, vaan se on opettavainen tarina pullollaan analysoitavaa. Leikki ei ole harmitonta leikkiä, vaan "lapsen työtä". Satuhahmot, olipa kyseessä sitten koira tai kissa, yksisarvinen tai ihminen tai vaikka valkoinen kulkija (miksiköhän muuten Game of Thrones on saanut pitää nämä rasistisen stereotypiset aivottomat laahustajansa?), ovatkin yhtäkkiä ainakin sen verran todellisia, että niissä on jotain todella hämärää. Sellainen pitää kieltää välittömästi, ennen kuin lapsetkin tajuavat. Mutta kun ei oikeasti tarvitse. Eivät lapset tajua asioita samalla tavalla kuin me aikuiset, onneksi. Koska jos kaikki, mistä joku loukkaantuu, poistetaan tai kielletään, mitä meille jää? Ei yhtikäs mitään. "Jos kaikki, mistä joku loukkaantuu, poistetaan tai kielletään, mitä meille jää?"