Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Kolumni: Burn outin partaalla elämisestä on tullut pelottavan normaalia

Yliopistossa olen nähnyt ja kokenut ensimmäistä kertaa, millaista opiskelu voi uuvuttavimmillaan olla. Ystävien ja omista kokemuksistani päätellen uupumista ja jopa burn outin partaalla käymistä pidetään normaalina tilana, joka vain sattuu kuulumaan yliopistoelämään. Stressaavat opintojaksot, jotka pursuavat tenttejä, esseitä ja muiden koulutöiden deadlineja, paahdetaan läpi täysillä ilman, että pysähdyttäisi lepäämään. Omina lukioaikoinani en kokenut sellaista uupumista, jota olen ajoittain yliopistossa kokenut, mutta voin kuvitella, että tilanne on lukioissa muuttumassa. Uupuminen hivuttautuu koulumaailmaan. Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan Nokian lukiossa koulu-uupumuksen kanssa kamppailee keskimäärin joka kymmenes nokialaisnuori. Pelkästään Nokian lukion tyttöjen keskuudessa jopa viidesosa kokee olevansa uupunut. Sukupuolittuneen tuloksen taustalla saattaa olla se, että tytöt haluavat suoriutua opinnoista hyvin poikia useammin, mikä voi johtaa uupumukseen. Riittävän hyvä riittäisi, mutta keskinkertaisuutta voi olla vaikea sietää varsinkin, jos tavoitteet ovat korkealla. Nokian lukion tytöistä moni on kertonut Nokian lukion terveydenhoitajan Sanna Ojalan mukaan hakevansa yliopistoon. Oman tavoitteen saavuttamiseksi tehdään töitä oman jaksamisen kustannuksella. Lukiolaisten uupumista voi lisätä myös pääsykoeuudistus, jossa jatko-opintoihin haettaisiin yo-kokeiden tuloksilla. Omien tulevaisuuden suunnitelmien pitäisi olla selvät lukion alussa, jolloin ylioppilaskokeisiin valmistautuminen jo periaatteessa aloitetaan. Uuvuttava työnteko ei tietenkään lopu lukioon. Yliopistossa opiskelu saattaa yllättää rankkuudellaan, varsinkin, jos yliopiston ohella haluaa osallistua ainejärjestön toimintaan ja käydä töissä rahoittaakseen opintojaan. Yhtä kova tahti jatkuu useimmilla työelämässä. Lepääminen olisi tärkeää, mutta aikaa siihen ei aina ole. Vaikka olisikin, tehokkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa oma toimettomuus tuntuu välillä väärältä. Kämppikseni murehti eräs päivä sitä, ettei hän ollut saanut kyseisenä päivänä juuri mitään aikaan. Sitten hän muisti: ”Mähän sain eilen mun kandidaatintutkinnon kasaan!” Ehkä sen jälkeen voi hetken hengähtää. "Tehokkuutta ihannoivassa yhteiskunnassa toimettomuus tuntuu väärältä."