Ladataan
Uutiset Vaalit Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Bernhardinkoira Papu toi vastapainoa Haapaniemien vaikeille vuosille: "Se on sellainen elämämme valo"

Kymmenen vuotta siinä vierähti, että Kati Haapaniemi sai taivuteltua miehensä Vesan koiran kannalle. Hänellä itsellään joskus vuosia takaperin ollut koira, Vesalla ei koskaan. Eikä koskaan tulisi. Sanoivathan ystävätkin, että älkää nyt, hyvät ihmiset. Älkää ainakaan isoa koiraa ottako, eihän sen kanssa jaksa eikä pärjää. Vesa katsoo hellästi jaloissaan kuorsaavaa karvakorvaa ja kumartuu lähemmäs. Käsi uppoaa pumpulinpehmeään kaulapoimuun, ja valtava tassu nousee miehen polvelle. Vierailijaa on tervehditty, pihassa taapertanutta siiliä on ihmetelty, ja nyt on aika ottaa hetki rennosti. Kuinka ollakaan, vaikka koira oli alunperin Katin ajatus, Vesasta ja Papusta on tullut toistensa sielunkumppanit. Mahtuu sinne toki Katikin mukaan, siihen sykkyrään sohvalle, jossa samaan tahtiin hengittäessä katoavat kaikki maailman murheet. –Otimme Papun alunperin lohtukoiraksi, kun tässä on ollut vähän vaikeita vuosia. Ensin minulle tehtiin pari aivoleikkausta, ja kun muutaman vuoden sairausloman jälkeen sain viimein lähteä kokeilemaan töihin paluuta, Vesa joutui jäämään sairauden vuoksi eläkkeelle. Se oli vähän kuin vahdinvaihto, Kati sanoo. Silloin Vesa päästi suustaan ne maagiset sanat. Jos sinä haluat koiran, nyt sinä sellaisen saat . Ja niin pariskunta lähti Ryttylään, Vesan työkaverin vaimoa tapaamaan. Anne Haapakoski on kasvattanut bernhardinkoiria vuosia, ja hänellä oli sijoituspentu kotia vailla. Vaan eipä ollut tuon reissun jälkeen enää. –Papulla on ihmeellinen kyky lukea ihmisten tunteita, ja sen suojeluvaisto kumpuaa jostain todella syvältä. Jo pentuna, kun minä kiipesin yläkerran makuuhuoneeseen eikä Vesa enää päässyt sinne, se kävi pari kertaa herättämässä minut. Kun tulin alas, löysin Vesan sohvalta insuliinisokissa. Jollei koiraa olisi ollut, enhän minä olisi mitään tiennyt. "Elämämme valo" Sellainen Papu on edelleen, se pitää lauman kasassa ja päivät rytmissä. Kati sanoo voivansa lähteä aamuisin töihin hyvillä mielin, sillä hän tietää, että Papu huolehtii Vesan heräämisistä ja lääkkeiden ottamisesta. Se tuntuu ymmärtävän ihmisen kipuilua, mutta saa myös omistajansa nauramaan. –Se innostuu välillä kohnottamaan niin, että oksat pois. Se juoksi kerran koirapuistossa suoraan päin puuta, kun jäi voitonriemuisena katselemaan kilpajuoksussa häviöllä olevaa koiraa, Vesa virnistää ja lähtee Papun kanssa pihamaalle. On leikkihetken aika, yhden niistä monista päivään mahtuvista. Papu tuo "papalle palloa", mutta kun Vesa pyytää sitä juomatauolle, se lähtee niskojaan nakellen toiseen suuntaan. Niin herttainen ja leikkisä kuin Papu onkin, sillä on myös jääräpäinen puoli. Kati sanoo seisseensä sen kanssa joskus risteyksessä vartin verran, kun kaksikolle tuli erimielisyyttä lenkkisuunnasta. Jokusia kertoja on myös menty ojanpohjalla persliukua, kun metsän puolella on ollut paremmalta tuoksuvat terveiset. Siitä lienee nytkin kyse, sillä muutaman minuutin kuluttua Papu porhaltaa juomaan, selvästi itse idean keksineenä. Lenkkarin nauhoja muistuttavat kuolarimpsut valahtavat suupielistä, ja Kati kaivaa pyyhkeen esiin. Nämä rutiinit ovat osa arkea, joka on Papun ansiosta aika ihanaa. –Tuntuu, että Papu on sitonut perheen yhteen entistä tiukemmin, sillä lapset ja lapsenlapsetkin käyvät joka viikonloppu Papua paijaamassa. Se on sellainen meidän elämämme valo. Katso videolta, millaisen tempun Vesa Haapaniemi on Papulle opettanut. Jii-Teen Abbess Abu, tai tuttavallisemmin Papu, on Viholassa asustava bernhardinkoira. Papulla on ikää 1 vuosi ja 9 kuukautta. Papu on sijoituskoira, joten sitä käytetään näyttelyissä ja jos se pärjää siellä, kasvattaja teettää sillä yhden pentueen. Papu osallistui viime viikonloppuna ensimmäiseen aikuisiän koiranäyttelyynsä. Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa järjestetystä Hau-Hau Dog Showsta oli kotiintuomisina parhaan narttuluokan 1. sertifikaatti ja Rotunsa paras -palkinto sekä ensimmäistä kertaa Suomessa myönnetty NORD-sertifikaatti. Tuomarien mukaan Papu on erinomaisen tyyppinen, tasapainoinen nuori narttu, jolla on erinomaisen rakenteen lisäksi lupaava eturinta ja rungontilavuus sekä kaunis ylälinja. Kiitosta saivat myös kaunis pää ja erinomainen otsapenger, hyvä suu ja ihanat, kielletyt silmät sekä tehokkaat mutta liioittelemattomat liikkeet.