Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nokialaiskirjailija pureutuu narsismiin ja henkiseen väkivaltaan – Tämä romaani valottaa ihmismielen synkintä puolta

Nokialaiskirjailija Mirka Alfreds-Välimäen toinen romaani vetää lukijan syvälle tummiin syövereihin. Jos kirjailijan kaksi vuotta sitten ilmestynyt esikoisromaani olikin oodi mummoille , tällä kertaa seltaan ihmismielen synkempiä sivuja. Lahjalapsi on kirosana (Torni, 2018) kertoo Inkeristä, jonka rakkaustarina Ilkan kanssa on ainakin naisen omasta mielestä jotain elämää suurempaa. Auvon yllä leijuu ainoastaan yksi musta pilvi, Ilkan 6-vuotias tyttö Auriina, jota Inkeri tahtoo päästä eroon saadakseen Ilkan täysin itselleen. Inkeri punoo juontaan, salaa Ilkalta ja kaikilta muiltakin ihmisiltä, ja keskittyy suunnittelemaan elämää lapsen "katoamisen" jälkeen. –Nykyään puhutaan paljon lapsiin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta. Mutta juuri koskaan ei puhuta henkisestä väkivallasta, joka voi johtaa katastrofaalisiin tuloksiin, Alfreds-Välimäki sanoo. Yksi syy tähän on se, että henkisestä väkivallasta on vaikea saada näyttöä. Se ei jätä ulkoisia jälkiä, ja usein lapsen ehdoton rakkaus vanhempiinsa estää asiasta puhumisen. Joskus kyse voi olla myös pelosta. Alfreds-Välimäen romaani on täysin fiktiivinen, mutta hän on kerännyt erilaisten reittien kautta taustatietoja useilta nimettömiltä lähteiltä. Suurin osa heistä oli naisia, joukossa oli vain yksi mies. Näitä tarinoita lukiessa kului monta iltaa itkien. Hän sanoo olevansa kauhuissaan siitä, miten julmia ihmiset voivat olla omalle lähipiirilleen. –Toivon, että kirja voisi auttaa avamaan ihmisten silmiä. Kirja ei varsinaisesti sisällä ratkaisuja, mutta sen avulla voi ymmärtää, miten sairas ihmismieli voikaan olla. Liian kevyttä leimaamista Narsismi on toinen kirjan teemoista. Alfreds-Välimäki puhuu narsismista vakavana sairautena, ei sellaisena, jos joku nyt vain sattuu olemaan itserakas. Hänen mielestään narsismista on tullut muotisana, jolla leimataa turhan helposti sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ei syystä tai toisesta tule toimeen. –Narsismia on vaikea ymmärtää, ja vielä vaikeampi hoitaa, koska narsistihan tyypillisesti kuvittelee, ettei hänessä ole mitään vikaa. He eivät myöskään pysty välttämättä käsittelemään tunteitaan sillä tavalla, mitä aikuiselta ihmiseltä voisi odottaa. Koska kirja käsittelee arkaa ja ehkä vaiettuakin aihetta, sen julkaiseminen ei ollut Alfreds-Välimäelle helppo päätös. Hän sanoo osanneensa odottaa hurjaa vastaanottoa ja pelänneensä, että kirjan päähenkilö samaistetaan häneen itseensä. Edellisten julkaisujen myötä ja kustantamoista kuuluneista rohkaisevista palautteista on kuitenkin saanut sitä kaivattua itsevarmuutta ja rohkeutta julkaista näin raadollista tekstiä. –Jo kirjoittaminen vaati rohkeutta. Minulla on tapana kirjoittaa niin syvällä hahmoseni saappaissa, että humpsahdan häneen. Olen tunteella eläjä, ja kirjoistusprosessin aikana olen niin kierinyt naurusta kuin romahtanut itkustakin. Ehkä se on niin, että tevre järki katoaa siinä vaiheessa, kun kirjoitusvimma iskee, hän sanoo.  Lahjalapsi on kirosana on Alfreds-Välimäen mukaan myös muistutus siitä, että ihmisen tulisi yrittää elää tässä ja nyt. Sitä hän, 1980-luvun paluusta haaveileva, opettelee parhaillaan itsekin. Elämä on liian arvokas tuhlattavaksi huomisen miettimiseen tai eilisen muisteluun. –Jos elää elämäänsä Inkerin lailla, ei pysty näkemään juuri tätä hetkeä ja nauttimaan siitä. Aina on nimittäin olemassa joku ulkopuolinen itsestä riippumaton tekijä, joka pilaa kaiken. Itseään tutkimalla, jota ihmiset muuten voisivat harrastaa vähän enemään, voi selvitä, että ehkä vika ei olekaan missään muussa, kuin omassa itsessä. Mirka Alfreds-Välimäki, syntynyt vuonna 1982 Kurussa. Asuu perheineen Tottijärvellä. Kirjailijan toinen romaani, Lahjalapsi on kirosana (Torni, 2018) julkaistiin 27. huhtikuuta. Ensimmäinen romaani oli nimeltään Mummo on Jumala (Kustannus HD, 2016). Alfreds-Välimäki on julkaissut myös kolme lastenkirjaa, joissa seikkailee Enttelimantteli. Muuta: On mukana Tehdas108:n toiminnassa. Haaveilee lankapuhelimen paluusta ja puuhellasta, sekä tietenkin oikeudenmukaisesta maailmasta.