Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Metsään tahdon mennä nyt

Sote, koulurakennukset, keskustan kehittäminen, Nokian edunvalvonta, Pirkanmaan edunvalvonta ja lisäksi vielä vähän sotea. Kaikki tämä ja sata muuta asiaa pyörii 24/7 sujuvasti sekaisin mielessä ja kaikkeen pitää olla valmis antamaan vastaus tai ainakin selvitys nopeasti, kun ne yksitellen pompsahtavat akuuteiksi. Välillä tuntuu kuin päässä olisi pyörremyrsky, jonka pitää olla koko ajan järjestyksessä, että asiat hoituvat. Tämä taitaa olla suuren osan ihmisistä arkea nykypäivänä. Olla kartalla kaikesta, mitä tapahtuu, jotta pystyy reagoimaan nopeasti tai suunnittelemaan etukäteen, että suunta pysyy oikeana. En tiedä, miten muut tätä stressiriskiä kasvattavaa tilannetta hoitavat, mutta minulla on siihen juuri sopiva ratkaisu. Menen metsään. En päätöksissä tai niiden perusteluissa, vaan ihan oikeasti metsään. Saappaat jalkaan ja menoksi. Siinä jää sote kauaksi ajatuksista, kun sateisessa metsässä ainoa valinnanvapauteen liittyvä asia on se, että pitää valita, että suunnistaako nuotiopaikalle suojaan vai jatkaako kastumista kädet taskussa seisten. Meillä Nokialla on tähän mahtavat mahdollisuudet, jos vain ymmärrämme niiden arvon. Vaikka Nokia on teollisuuskaupunki, niin meillä metsä on aina lähellä ja sinne pääsee joka puolelta Nokiaa nopeasti ja vaivatta. Metsän reunassa kun ei tarvitse lukea kyltissä kansallispuisto tai luonnonsuojelualue (kulku kielletty), vaan stressilääkkeeksi kelpaa ihan normaali suomalainen metsä. Tämä metsän läheisyys ja helppokäyttöisyys helposti unohtuu nykypäivänä, kun kaiken pitää olla tuotteistettua ja valmiiksi paketoitua. Normaalia tervettä maalaisjärkeä käyttäen voi metsässä kulkea ilman valmiiksi katettuja polkuja. Meidän lähimetsiimme ei helposti pääse edes eksymään. Yhden kerran olen Naulonvuorella lapsena eksynyt, mutta silloinkin tiesin missä olin, vain maja oli hukassa. Suosittelen siis teille kaikille, menkää metsään! Kontiot jalkaan ja sopivasti vaatetta päälle. Keväinen metsä on täynnä sekä ääniä, että hiljaisuutta sopivassa suhteessa. Niin metsä vastaa, kuin sille huudetaan, mutta jos olet ihan hiljaa, niin saatat kuulla mitä metsällä on sanottavana juuri sinulle. Eikä se huuda, vaan se kuiskaa. "Silloinkin tiesin missä olin, vain maja oli hukassa."