Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: ”Levolle lasken Luojani…”

Otsikko on alku tutusta iltarukouksesta ”Levolle lasken Luojani, armias ole suojani, sijaltani jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi.” Näin minua ja monia muita on opetettu lapsena iltaisin rukoilemaan. Omien lasteni ollessa pieniä opetin heitä rukoilemaan, kuten minuakin oli aikoinaan opetettu. Kunnes! Tyttärelläni alkoi alla kouluikäisenä olla vaikeuksia mennä nukkumaan ja viimeiseen asti hän vastusti unen tuloa. Se oli melkoista henkien taistelua tämä nukkumaanmeno. Nukuttaminen raastoi meidän vanhempien hermoja, kun tyttömme ei sitten millään nukkunut, vaikka oli luettu iltasadut ja rukoiltu iltarukoukset jne. Kunnes! Eräänä iltana tyttömme itku silmässä totesi, että äiti, minä en uskalla nukkua. Kysyin, mikä on? Sanoin, että ei ole mitään pelättävää, äiti ja isä ovat täällä, veli nukkuu ja mörköjä ei ole sängyn alla ja ovet on varmasti lukossa. Tähän hän totesi lapsenäänellään: ”Minua pelottaa nukkua, jos en aamulla sitten herää. Iltarukouksessa sanotaan, sijaltani jos en nousisi. Äiti, jos minä kuolenkin ensi yönä, enkä huomenna enää herää?” Aikamoinen herätys minulle, vanhempana. Näinhän me iltarukouksessa rukoilemme ja vielä lasten rukouksessa. Lohdutin lastani ja totesin, että mitään tällaista pelkoa ei todellakaan ole. Kaikki on hyvin. Mietin, miksi tämä rukouksen muoto on sellainen kuin se on? Onko se jäänne 1800-luvulta, jolloin lapsikuolleisuus oli suurta ja kymmenlapsisesta perheestä saattoi pahimmassa tapauksessa selvitä aikuiseksi vain kolme. Tämän olen saanut huomata isäni puolen sukututkimusta tutkiessani. Näin silloin varmasti rukoiltiin. Vai onko tämä jotain suomalaista pessimismiä: Ei mitään hyvää, huonosti tässä käy kuitenkin. Vanhojen ihmisten olen monesti kuullut sanovan, että jos Jumala suo ja huomenna herään tai tehdään jotakin silloin ja silloin, jos vielä silloin satun olemaan hengissä. Mutta lasten rukouksessa, jos aamulla herään! Ei todella ole ihme, jos pieni ihminen ei uskalla nukahtaa. Onneksi iltarukouksia on myös muita. Äitini maalasi lastenhuoneiden seinille, sänkyjen päätypuoleen, molemmille lapsillemme taulut, joissa luki ”Päivän touhut taakse jää, minua jo väsyttää. Kiitos että mennä saan peiton alle nukkumaan. Hyvää yötä, Jumala. Siunaa meitä kaikkia.” No, tähän lisäsimme tyttäreni kanssa, hänen toiveestaan, vielä aikamoisen litanian siunauksia sukulaisten ja muiden puolesta, jolloin hän oli tyytyväinen. Enää ei pelottanut hänen itsensä, ei läheisten rakkaiden, ystävien eikä muidenkaan, kuten kanien, kissojen tai naapurin koiran puolesta. Ensi sunnuntaita kutsutaan kirkossa rukoussunnuntaiksi ja silloin puhutaan rukouksesta ja sen merkityksestä. Siitä, miksi rukoillaan ja mitä rukoillaan, mitä on rukoileminen ja mitä lupauksia siihen sisältyy. Teksteissä kerrotaan myös Kristuksesta suurena esirukoilijana ja rukoilemisen opettajana. Ja ennen kaikkea siitä, että jokainen osaa rukoilla. Rukouksen ei tarvitse olla otsikon kaltainen lastenrukous, joka pelottaa lapsia, vaan itse muotoiltu rukous Jumalalle. Jumala kyllä ymmärtää meidän rukouksemme, jopa äänettömät huokauksemmekin.