Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Aika pelikultia

Erä yksi. Pelaaja herää lauantaiaamuna jännittyneenä. Valmentaja on kehottanut syödä kunnon aamupalan, mutta nielu tahtoo tehdä ruualle blokin matkalla mahaan. Pelireppu on pakattu jo edellisiltana, mutta viime hetken varmistus koristossujen mukanaolosta ei ole pahitteeksi. Matka tällekin pelipaikalle kuluu Pelaajan mielestä tuskastuttavan hitaasti. Erä kaksi. Vielä vähän aikaa sitten muurahaispesänä kuhissut joukkue hiljenee pukukopin oven mennessä kiinni. Keltaista päälle ja kentälle! Alkulämmittelyssä Pelaajan pallo väistelee keksinnöksikin nimitettyä korirengasta. No eihän se aina mene sisään edes Kuningas Labollakaan, hän lohduttautuu. Heittäjät heittää silti. Erä kolme. Peliä on pelattu kaksi erää ja ärhäkäs vastustaja roikkuu edelleen mukana. Pelaaja muistaa vaihtopenkille istuttuaan, kuinka hän aloitti koripallon viisi vuotta sitten. Alhoniityn koulun jumppasalissa pidetystä BC Nokian pallokoulustahan se metrinmittaisena lähti. Pelaaja katsoo ympärilleen ja näkee samoja kavereita, joiden kanssa hän vipelsi silloin temppuradalla. Yhdessä. Sitenhän tännekin saakka on päästy. Valmentaja vinkkaa Pelaajan kentälle. Keltamustat korikaupungin pojat laittavat kirivaihteen päälle ja tulostaululle piirtyy komeat voittolukemat. Pelaajan ajatukset siirtyvät jo loppuotteluun. Erä neljä. Pelaaja riistää pallon ja tekee tyylikkään layupin. Summeri soi ja keltamusta voitontanssi voi alkaa. Väsyneet taistelijat ryhmittyvät keskiviivan molemmin puolin. Vaikka pelin tiimellyksessä ei ollakaan ylimpiä ystävyksiä, lyödään sen jälkeen kättä päälle keskinäisen kunnioituksen ja reilun pelin hengessä. Pelaaja kohottaa kätensä ylös yhdessä joukkuetovereidensa ja valmentajiensa kanssa. ”Nokia!” -huuto täyttää salin hetkeksi. Aika pelikultia. Ja yhteinen matkahan on vasta alussa. "Eihän se aina mene sisään edes Kuningas Labollakaan."