Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mitä on onnellisuus?

Kuulin muutama päivä sitten, että jonkin uuden raportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Tämä tieto kuulosti minusta aika ristiriitaiselta, sillä olen monta kertaa kuullut, että samaan aikaan Suomen itsemurhaluvut ovat olleet jo pitkään yli EU:n keskitason ja muita pohjoismaita korkeammat. Toisen tutkimuksen mukaan diagnosoituun masennukseen sairastuu suomalaisista miehistä 3,6 prosenttia ja naisista 7 prosenttia. Miten voi olla mahdollista, että maailman onnellisimmassa maassa niin suuri osa ihmistä on masentuneita tai päätynyt päättämään elämänsä? Aloin miettimään, että mitä onnellisuus oikeastaan edes on. Raportissa onnellisuutta mitataan esimerkiksi valinnan vapauteen, sosiaaliseen tukeen ja terveyteen vedoten. Suomessa nämä asiat ovatkin erittäin hyvin. Suomalaiset ovat melko tervettä kansaa, demokratia toimii ja moneen ongelmaan saa tukea. Vaikka Suomen yhteiskunnalliset asiat ovatkin suurimmalta osin kunnossa, miksi kaikki eivät silti ole onnellisia? Mielestäni aitoon onnellisuuteen ei riitä, että on tutkijoiden päättämien kriteereiden mukaan onnellinen. Vaikka joku olisi terve, kaunis ja rikas, voi hän silti olla masentunut ja pitää elämäänsä arvottomana. Ulkopuolelta tulevat asiat, kuten Suomen hyvät olot edistävät onnellisuutta, mutta eivät silti yksinään riitä tekemään jotain ihmistä onnelliseksi. Onnellisuuden täytyy tulla sisältäpäin, ihmisestä itsestään. Suomalaisilla nuorilla on erittäin hyvät elinolot. Rahaa on riittävästi, ei tarvitse pelätä sairastuvansa vakaviin tauteihin ja monenlaisia palveluita on aina tarjolla. Suomessa tyttöjä pidetään yhtä arvokkaina, kuin poikia ja kaikilla on mahdollisuus koulunkäyntiin. Silti nuoret voivat olla masentuneita, ahdistuneita ja surullisia. Maamme hyvät olot ovat saaneet aikaan sen, että kun rahaa ja turvallisuutta aletaan pitää itsestäänselvyyksinä, aletaan murehtia muista asioista ja huolenaiheita löytyy myös omasta itsestä. Kun kaikki perustarpeet ovat kunnossa ja on aikaa muuhunkin, kuin esimerkiksi ruuan löytämiseen, aletaan vertailla itseään muihin ja hyväksyntää haetaan ulkopuolelta. Tulee ulkonäköpaineita, kateellisuutta ja ahdistusta, eikä enää muisteta, kuinka hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Osa nuorista myös alkaa vaatimaan itseltä liikoja niin koulussa, kuin muissakin asioissa ja stressaantuu. Monet nuoret myös helposti unohtavat perheen ja ystävien tärkeyden, vaikka heidän tukensa on usein yksi tärkeimmistä onnellisuuden lähteistä. Loppujen lopuksi onnellisuuteen ei vaadita edes kovin paljoa. Ei tarvitse odottaa sitä jotain, joka tekee sinut onnelliseksi, oli se sitten terveys, tai lottovoitto. Mielestäni onnellisuutta on se, että löytää arjen pieniä iloja joka päivästä, oppii elämään hetkessä ja arvostamaan elämäänsä. Samaan aikaan muualla maailmassa ihmiset näkevät nälkää ja joutuvat pelkäämään sotaa, mutta voivat silti olla onnellisia. En väitä, että onnellisuus olisi mitenkään helppoa tai itsestäänselvyys, mutta jos ottaa tavoitteekseen etsiä jotain hyvä kaikesta, saa elämän tuomille murheille jotain vastapainoa ja voi jopa kokea itsensä vähän onnellisemmaksi. Enni Kivistö