Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tämä mies ei ole istunut hattu silmillä kotona – Tuomo Nenonen on hoitanut yhteisiä asioita jo puolen vuosisadan ajan

Karjalaissuvun perintöä se on. Sosiaalineuvos Tuomo Nenosen tahti ei ole hiljentynyt, vaikka ikää on tullut ja hiukset muuttuneet valkoisiksi. Kunnan politiikassa mies on ollut antaumuksella mukana liki 50 vuotta. Hänen äitinsä oli toimelias nainen. Evakkoperheen äiti toimi Tohmajärvellä muun muassa marttayhdistyksen puheenjohtajana, lausui ja kirjoitti runoja ja näytteli maamiesseurassa. –Siellä vartuin pojankillinä maamiesseuran talon penkkien alla, Tuomo Nenonen naurahtaa. –Ei istuttu hattu silmillä kotona. Elämässä pitää olla iloa. Sitähän ei ole, jos ei itse järjestä. Sitä Nenonen onkin järjestänyt: iloa ja asioita. Kaikki alkoi päiväkodin perustamisesta Hän oli perustamassa Pitkäniemen yksityistä vuoropäiväkotia. Perustava kokous alkoi vain 10 minuuttia Nenosten tyttären syntymän jälkeen 50 vuotta sitten. Tästä lähtikin Nenosen ura politiikassa. Häntä pyydettiin turvaamaan Pitkäniemen päiväkodin tulevaisuus ja niin hän tulikin pian valituksi lastensuojelulaitosten johtokuntaan, joka vastasi päiväkotien toiminnasta. Tuon jälkeen hän toimi sosiaalilautakunnan puheenjohtajana 24 vuotta. Viikoittaiset tapaamiset kuntalaisten kanssa 1970-luvulla lautakunnalla oli käytäntö, että sen puheenjohtaja ja kunnan sosiaalisihteeri ottivat kuntalaisia vastaan maanantaisin kello 16–17. Tapaamisissa käsiteltiin hankalampia tapauksia, joista oli valitettu. Ajatuksena oli kuitenkin se, että viranhaltijoiden päätöksiä katsottiin vielä uudesta näkökulmasta. Lautakunnan puheenjohtaja kiersi myös kaikki päiväkodit, lastenkodit ja vanhainkodit neljä kertaa vuodessa. –Henkilökunta sai esittää toiveita. Joku saattoi esimerkiksi kertoa, että tekninen puoli ei ollut korjannut aitaa, vaikka siitä oli soitettu jo monta kertaa. Näitä asioita vietiin sitten eteenpäin, Nenonen muistelee. –Olihan se tosi työllistävä homma, mutta se oli oikeaa vaikuttamista ja demokratiaa. Apua Karjalaan Nenonen on toiminut pitkään Karjalaisten Tampereen piirissä, samoin kuin Nokian karjalaisissa. 1990-luvulla nokialaiset karjalaiset pitivät pystyssä koulua Vienan Karjalan Kepa-nimisessä kylässä, jossa yli 60 prosenttia asukkaista puhui äidinkielenään karjalan kieltä. Nenonen oli mukana myös synnytyssairaalan perustamisessa. Oma sairaanhoitopiirimme lahjoitti käytettyjä sänkyjä, petivaatteita ja muun muassa pesukoneita uudelle sairaalalle. Rekkalasti jäi kiinni Kostamuksen tullissa, vaikka asiakirjat oli kaikki täytetty neljänä kappaleena ja lastille oli leimat niin tulliministeriöstä kuin sosiaaliministeriöstäkin. –Silloin tuli kyllä vähän hermostuttuakin, kun lasti jäi tulliin viikoiksi. –Sitä vain halusi auttaa heimoveljeä. Siellä on kaikilla kovat kohtalot ja Stalininkin ajat vielä mielessä. Muistolaatat osana kaupungin juhlavuotta Nyt Nenonen on saanut päätökseen mittavan projektin, jossa yli 300 vakaumuksensa puolesta kuolleen nimet kaiverrettiin muistolaattoihin. Projekti kuului osana kaupungin 80-vuotisjuhlavuoteen. Nenonen veti kaupungin juhlatoimikuntaa, joka järjesti vuoden aikana kymmeniä ja kymmeniä tilaisuuksia, joissa oli yhteensä yli 50 000 kävijää. Nenonen korostaa, että vaikka hän onkin ollut tekemässä aloitetta juhlatoimikunnan perustamisesta, hän ei ole ollut yksin, vaan aina porukan kanssa. Hän lähettää vielä haastattelun jälkeen sähköpostin muistutuksena siitä, että jutussa painotetaan Erika Honkasen , Pia Keltin ja Seppo Kallion osuutta juhlavuoden toteutuksessa. –Meillä oli todella hyvä työvaliokunta, joka toimi tehokkaasti! Nenonen kirjoittaa. Kulttuurirahasto jakaa ensimmäiset apurahansa Toinen pitkään kestänyt projekti on myös saamassa omanlaisensa siunauksen. Nenonen on valtuutettuna tehnyt useita aloitteita kaupungin oman kulttuurirahaston perustamisesta. Tiistaina se jakaa ensimmäiset apurahansa, ja Nenonen voi huokaista. Tosin vain hetkeksi. Pitkäniemen perinneyhdistyksen puistokonsertti on kesäkuun alussa ja karjalaisten kesäjuhlat Kouvolassa. Mutta miten se menikään? –Ei istuta hattu silmillä kotona. Elämässä pitää olla iloa. Sitähän ei ole, jos ei itse järjestä.