Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Hyvää opetuksetonta päivää!

Ylen MOT käsitteli hiljan ammatillisen opetuksen kurimusta. Opettajat ja jopa alueen työnantajat ovat huolissaan itäsuomalaisesta ammattikoulusta valmistuvien sähköasentajien ammattitaidosta. Valmistuneiden nuorten sähköasentajien ammattitaito saattaa kuulemma olla niin heikko, että he voivat olla vaaraksi sekä itselleen että muille. Kaikkihan me tiedämme, ettei sähköllä ole leikkiminen sen enempää kuin tulellakaan. Mutta niin vain itäsuomalaisessa sähköalan yksikössä kirjoitetaan tutkintotodistus sellaisillekin oppilaille, joilla ei ole mitään edellytyksiä työskennellä sähköasentajan ammatissa. Ammattikoulujen rahoitusta on leikattu pöyristyttävillä summilla koko maassa. Se on pelottavaa. Länsisuomalaisessa yksikössä opettajana työskentelevä ystäväni kertoi, että hänen työpaikallaan 40 prosenttia yto-aineiden (kielet, matematiikka ja äidinkieli) opetuksesta laitetaan verkkoon. Ihan kuin teinit osaisivat siellä itsenäisesti opiskella. Miksi näin sitten tehdään? Koska opettajat ovat liian kalliita. En ymmärrä tätä nykyistä digivillitystä. Mainitsemassani länsisuomalaisessa ammattikoulussa ei kuulemma ole enää edes tauluja, mihin kirjoittaa. Kaikki pitää hoitaa koneen tai tykin kautta. Ainoa vain, että on myös päiviä, jolloin netti kaatuu. Silloin ei sitten tehdä mitään. Pahoin pelkään, että tällä menolla pilataan muutama ikäluokka, ennen kuin herätys tulee. Eihän se tietenkään heti tule, vaan ehkä 10 vuoden viiveellä. Se tulee, kun huomaamme, etteivät nuoret osaa enää lukea sen kummemmin kuin kirjoittakaan. Se tulee, kun Pisa-tulokset ovat pudonneet alle koko maailman keskitason. Länsi-Suomessa työskentelevä ystäväni kertoi myös, että hänen koulussaan valittiin viime syksynä ensimmäistä kertaa lähihoitajaopiskelijat ilman minkäänlaista haastattelua. Näin säästettiin, sillä haastatteluihin kuluu työtunteja, eli rahaa. Nyt ykkösellä opiskeleekin kuulemma sellaista porukkaa, ettei niiden hoidettavaksi voisi kuvitella menevänsä. Ennemmin junan alle. Itse olen ollut huolissani myös meidän Tredustamme. Joillakin viikoilla oppilailla voi olla jopa kolme vapaapäivää. Tosin eivät ne kuulemma ole vapaapäiviä, vaan opetuksettomia päiviä. Siis opetuksettomia päiviä. Varsinaista eufemismia. Mietin vain, että kuinkahan tällaiset monien päivien vapaat kesken jakson edistävät asioiden oppimista, muistamista ja suorittamista?