Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kotityöt: Kissa on luonnostaan siisti eläin, miksei se siis oppisi vaikkapa imuroimaan omat sotkunsa

Kodin siivoaminen on aina yhtä upeaa katseltavaa. Vielä upeampaa se on silloin, jos taloudessa noudatetaan yksinkertaista sääntöä, jonka mukaan se joka sotkee, saa luvan myös siivota. Tämä lupa on henkilökohtainen, eikä sitä saa missään tilanteessa luovuttaa toiselle. Se koskee myös talouteen kuuluvia eläimiä ja - hyvä huomio - eritoten juuri niitä. Liian usein lemmikit opetetaan jonkinlaisiksi vapaamatkustajiksi, aivan kuin kodinhoitoon liittyvät velvoitteet eivät muka kuuluisi niille. Tämä on väärin ja suuri virhe, johon moni lemmikin omistaja tunnustaa sortuneensa, muttei sen sijaan ole vaivautunut tekemään mitään korjatakseen tilanteen. Esimerkiksi kissoja on totuttu pitämään siisteinä eläiminä, mutta sitä ne ovat vain omalla tavallaan. Niiden jäljiltä huusholliin tuppaa kertymään melkoisesti irtokarvaa, puhumattakaan wc-käynneistä, joiden jälkeen tassuissa kulkeutuu helposti kissanhiekkaa paikkoihin, minne sen ei kuulu joutua ja missä se on jopa haitaksi. Puhumattakaan tavaroista, joita kissat rikkovat. Usein kyse saattaa olla niin arvokkaasta materiasta, että tilanteesta ei millään muotoa voi selvitä ilman sanktioita, vaikka kuinka yrittäisi kehrätä tekosiaan anteeksi. Tästä syystä vähintä mitä kissa voi ruokansa ja kaiken muunkin ylläpitonsa eteen tehdä, on imuroiminen. Sen opettaminen kissalle ei ole lainkaan niin vaikeaa kuin yleisesti luullaan, sillä moni kissa rakastaa imuria jo valmiiksi. Ehkä siitä syystä, että ne näkevät niissä paljon samaa kuin itsessään. Pitkän hännän, vaimeasti kehräävän moottorin, joka myös tuottaa paljon lämpöä, sekä tavan tunkeutua ahtaisiinkin paikkoihin. Sen sijaan ne kissat, jotka valitsevat mieluummin imurittoman palveluksen, määrätään ulkotöihin, joita ei tässä sen kummemmin määritellä, mutta joihin on jo Rooman valtakunnan ajoista saakka sisältynyt runsaasti väkivaltaa ja suojaamatonta seksiä. Kissan kouluttaminen imurointitehtäviin on käytännössä varsin helppoa. Haasteellisinta on opettaa verkkojohdon sujuva ujuttaminen pistorasiaan, mutta jos se ei heti ensimmäisellä minuutilla onnistukaan, kannattaa pitää parin minuutin tauko, nauttia pari palaa raakaa lihaa ja jatkaa sitten opetusta kärsivällisesti. Kun verkkojohto on saatu kytkettyä, kissa tutustutetaan imurin hallintalaitteisiin ja mikä tärkeintä, opastetaan oikeanlaisen suulakkeen valintaan. Tämän jälkeen vain osoitetaan alue, jolla on tarkoitus imuroida. Heti ensimmäisillä kerroilla ei kannata antaa liian suurta urakkaa, eikä myöskään jättää oppilasta töihin ilman valvontaa. Se näet saattaa alkaa imuroida itseään. Sitten vain tassua käynnistysnapin päälle ja pölypunkkia soittelemaan.