Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Auringon tanssia ja arjen alkua

Aurinko tanssii hangella noustessaan pääsiäisaamuna, näin kertoo vanha kanssa. En ole nähnyt, mutta en sitä ihmettele – olisin minäkin tanssinut, jos osaisin. ”Ihmekös se, kummakos se, sillä pienempiäkin juttuja onhan juhlittu kuin kuoleman voittamista” laulaa Jukka Salminen pääsiäislaulussaan. No on totisesti! Kuoleman voittamisen rinnalla oikeastaan kaikki muu tuntuu aika lailla järjestettävissä olevalta. Nyt elämme pääsiäisviikkoa, suklaamunat on syöty, rairuohot kuivaneet, auringon tanssit tanssittu. Mitä jäi? Pääsiäiskertomukset raamatussa antavat varsin yksimielisen ohjeen pääsiäisjuhlan jälkeisestä ajasta. "Menkää Galileaan, siellä te näette Jeesuksen! Galilea oli opetuslasten kotiseutu. Menkää sinne, ei jäädä tänne juhlan paikkaan, Jerusalemiin. Menkää kotiin, arkeen, tavallisten ihmisten ja tavallisten asioiden pariin. Siellä te tapaatte Ylösnousseen." Nyt arki on alkanut. Miten näemme näkymättömän, millä tavalla Jeesus on samaan aikaan poissa ja mukana elämässä? Vuoden takainen pääsiäisvaelluksemme päättyi Marian sanoihin: ”Hän on poissa ja silti hän on meidän kanssamme joka päivä, niin hän lupasi. Hän on mukana siellä, missä me olemme, siellä missä me välitämme toisistamme ja palvelemme toisiamme, siellä, missä me rukoilemme, siellä, missä me kokoonnumme yhteen, siellä, missä me siunaamme leivän ja jaamme sen keskenämme.” Näin minä uskon tänä vuonnakin ja siksi opettelen huomaamaan rakkauden, toivon, ilon, ymmärryksen ja valon häivähdyksiä vaikean maailmamme keskellä, näkemään näkymättömän. Jumala sanoo toiseksi nimekseen Rakkaus. Näkisinkö arjessani sen – hänet?