Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kieppi, luonnon lumiluola suojaa kanalintuja pakkasilla – teerien turnajaiset käynnistyi jo maaliskuussa

Pitkään jatkunut vanhan ajan pakkastalvi ei teeriä haitannut. Teeri on sopeutunut pohjoiseen ilmastoon ja jopa hyötyi lumitalvesta voituaan sukeltaa pahimpien pakkasten ja tuiskujen aikana pehmeään pakkasluminietokseen, kieppiin, jossa eristävä lumikerros vähentää energiankulutusta ja suojaa pedoilta. Kanalinnut saattavat viettää lumiluolassaan suurimman osan vuorokautta käyden välillä vain nopeasti syömässä. Moni edellinen talvi on ollut teerille ja muille kanalinnuille vaikea riittävän paksun lumikerroksen puuttuessa. Pikkulinnuista tiaiset, urpiainen ja pulmunen käyttävät tätä luonnon lumilinnaa hyödykseen. Kevättalvella tosin yöpakkaset saattavat kovettaa hangen niin kovaksi, ettei kieppiin sukeltaminen onnistu teeriltäkään. Kylmät alkukesät teerien poikasten kuoriutumisen aikaan ovat olleet kohtalokkaita koko teerikannalle, sillä untuvikot ovat alkuun hyönteis- ja hämähäkkiravinnon varassa. Sama tilanne koettiin viime kesäkuussa monilla tiais- ja kirjosieppopoikueilla niiden kuollessa nälkään hyönteisravinnon puutteessa. Uhkia riittää. Jos teeriuntuvikot selviävät kylmyydestä, ainainen uhka poikasilla on pedot, lisääntyneet kettukannat ja mattona levittäytyvät supikoirat. Tosin pienpetojen tehopyynneillä on saatu hieman korjattua tilannetta. Kukot mahtailevat, mutta naaraat suorittavat valinnan Kukkoteerien, lyyrapyrstöjen soidinpulputusta kuultiin jo maaliskuussa. Teerikoiraat kokoontuvat keväisiin soidinturnajaisiin avoimille alueille, soille, pelloille, hakkuuaukeille, järven jäille voidakseen riittävän ajoissa havaita pahimman uhkaajansa kanahaukan, jolle teeri on todellinen mielisaalis. Kuten metsästäjillekin, jotka pyydystivät vuonna 2016 56 500 teertä. Teerien suhinaa, pulputusta ja kujerrusta on luonnonystävän lähes pakko päästä kokemaan aikaisin kevätaamuna kantohangilla. Kiihkeimmillään soidin on huhtikuussa teerikanojen saapuessa katsomoon. Silloin kukkojen höyhenet pöllyävät eikä armoa anneta kilpakosijoille, sillä soidintantereen reunoilla teerikanat arvioivat tarkasti, kuka on se mahtikukko, jolta saisi parhaat geenit jälkikasvulleen. Parinvalinnan naaraat suorittavat vapun tienoilla ja hakeutuvat sen jälkeen hautomapuuhiin. Nuorten koiraitten on tyytyminen seuraamaan soidinmenoja sivulta ja odottamaan seuraavaa kevättä. Osa koiraista kujertaa vielä kesäaamuinakin. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.) Nokialla teeri on edelleen melko yleinen metsäkanalintu, mutta kanta on vähentynyt selkeästi vuosikymmenien takaisista ajoista, jolloin 50-päiset teeriparvet urpukoivikoissa tammipakkasilla eivät olleet harvinaisia. Teerien pitkäaikaiselle taantumalle on esitetty syiksi metsärakenteen muutoksia, petojen valtaisaa esiinmarssia, metsästystä, ilmastonmuutosta, soiden laajamittaisia ojituksia. Riista- ja kalatalouden koordinoimien kanalintulaskelmien mukaan teerikanta pieneni 1960-luvulta 1990-luvulle noin 70 prosenttia. Nokialla Kivikeskun – Korpijärven – Ylisenjärven alueilla kunnan pohjoisosissa teerien kujerrus on vielä kevään tyypillinen ääni, kuten myös Taivalkunnan – Sarkolan metsäalueilla. Pääsiäispäivän pakkasaamuna teeret kujersivat innokkaasti Pinsiön Seinävuorella. Kujertaja palasi Valkoseläntielle Sari Lehtisellä , Keijo ja Onni Rantasella 29. maaliskuuta oli mukava päivä, kun pihan vanha tuttu kujertaja sepelkyyhky palasi luonnonystävien rauhalliseen pihaan. Omassa pihassanikin kuului pitkäperjantaiaamuna tuttu huhuaminen: ”Huu-huu-huu-hu-huu”. Sepelkyyhkymme saapui Ranskanmaalta tarkastamaan vanhaa pesäpaikkaansa. Sepelkyyhky on kaupunkien ja taajamien uusimpia tulokkaita, joka mieluusti pesii vaikkapa keskellä kotipihaa kuusessa tai tiheässä pensaassa. Oletettavasti hakeutuminen kotipihoille antaa sille kohtalaisen suojan variksen pesärosvoilua ja kanahaukkaa vastaan. Sepelkyyhky kujertaa pulujen lailla, mutta useimmin kuultu ääni on kumeaa huhuilua, jota saattaa erehtyä pitämään pöllön soidinäänenä. Pääsiäisenä kevät hypähti hieman eteenpäin Pääsiäisenä teerien soidintaessa kantohangillaan kevät otti vihdon pienen harppauksen eteenpäin. Kiuruja, töyhtöhyyppiä ja pulmusia nähtiin jo monessa paikassa, samoin hiirihaukkoja ja ensimmäisiä kurkiakin. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.) Silti talvi ei helpolla hellitä. Sääliksi kävi niitä 5 isokoskeloa ja 4 telkkää, jotka vielä pääsiäispäivänäkin joutuivat turvautumaan Siuronkosken pikkuruiseen sulapaikkaan. Putaanvirran sulapaikat oli paksussa jäässä. Vaikka pääsiäisen säät suosi ulkoilijoita, kevät edistyy kunnolla vasta lämpimien öiden ja vesisateiden jälkeen. Silloin voi odottaa taas punarintojen hopeatiukujen helinää kuusikoissa, rastas- ja peippoparvia pelloilla. Varhaisimmilla pesijöillä korpeilla, pöllöillä ja merikotkilla oli pääsiäisenä haudonta jo alkanut pakkasista huolimatta