Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mihin katosivat neilikat?

Pimeänä tammikuun aamuna ajaessani työpaikalleni Nokian keskustan hautausmaalle vilahtaa auton edestä jokin kurvaten määrätietoisesti vasemmalle. Perässä tullut pitkäkorva poukkoilee päättämättömänä valoissa. Rusakkokaverukset ovat lähteneet liikkeelle. Mahtavatko olla menossa tarkastamaan, onko tiluksille tullut uutta syötävää? Kukkakimppu tai seppele mieleisillä täytteillä olisi oiva aamupala. Aina nähdessäni jonkun vievän neilikkakimppua haudalle, arvaan jo, että pupu pääsee herkuttelemaan. Hautausmaa on rauhan tyyssija ja lepopaikka. Mutta se on myös paljon muuta. Rusakonpoikanen nukkuu begonioiden suojassa. Sen koti on kukkapenkissä. Turvalliset päiväunet keskeyttää vesisuihku, kun kukkia kastellaan. Poikanen hyppää säikähtäen, ja säikäyttäen työntekijän. Mitähän mietti se siivekkäiden parvi, joka teki selvää erään alueen hautakukista? Näyttivätkö punaiset kukat kypsiltä marjoilta yläilmojen perspektiivistä? Maku ei vastannut odotuksia, joten ”pettynyt” porukka sotki hautojen leikkokukat ja maljakotkin. Hautakynttilän katoamisen syyksi paljastuu usein myös lintu. Se nappaa kynttilän, lentää korkealle ja tiputtaa kynttilän yläilmoista maahan. Maahan iskeytyessään kynttilä murenee ja ateria on katettu. Puita leikatessa löytyy latvuksista kynttilän jämiä. Syksyisin kanervien ympärille asetellut jäkälät nokitaan uuteen järjestykseen. Kurjet ja joutsenet lentävät ylitse ilmoittaen kovaäänisesti matkanteostaan. Huoltopihan hiekkakasassa asui monta vuotta kettu. Kaikki hautausmaalla käyneet ovat nähneet oravia. Muutamia asukkaita ja ohikulkijoita mainitakseni. Hautausmaa on monen koti ja turvapaikka. Kotona ravitaan, leikitään ja levätään. Ihmisille hautausmaalle tuotavalla kukkakimpulla ja hautakynttilällä on eri merkitys kun pitkäkorvaiselle tai siivekkäälle siellä asuvalle. Me tuomme tuliaisia muistaaksemme läheisiämme. Luontokappaleet näkevät niissä ravintoa, suojan tai leikkivälineen. Eivät ne tahdo meille pahaa, toimivat vain vaistojensa mukaisesti. On tärkeää ja lohdullistakin tietää, että pääsääntöisesti haudalla tapahtuneet tuhotöiltä vaikuttavat muutokset eivät ole kenenkään pahansuopaista toimintaa, vaan osa luonnon kiertokulkua. "Hautausmaa on monen koti ja turvapaikka."