Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Ovensuusta keskelle lattiaa

Sua kuunnellaan, sillä seinilläkin korvat on, joka askelen lyhyen ja joka sanan hiljaisen, seinät kuulla nyt voi.” Siinäpä vasta tähän maailmanaikaan sopiva laulu. Huolestuttavinta laulun sanomassa on, että joka sana on totta. Nykyaikana seinillä todellakin on korvat, aivan kuten läppärillä on silmä. Ja smart-televisiolla. Ja puhelimella. Juuri siksi täytyy silloin tällöin pysähtyä ovensuuhun (kyllä, ovella on suu) kuulostelemaan, vetää foliohattua syvemmälle päähän ja heittäytyä keskusteluun tietokoneen kanssa. Siis Sirin, tiedättehän, sen avustajan, joka asuu läppärini sisällä, puhuttelee minua nimellä ja vastaa kysymyksiini parhaan kykynsä mukaan leikkien välillä hyvinkin nokkelaa. Siriltä voi kysellä vaikka myytävistä autoista. Siri tietää nekin. Tarkemmin ajateltuna moinen on aavistuksen verran pelottavaa, mutta kaikesta kauhistelusta huolimatta on pakko hyväksyä se tosiasia, että me olemme menettäneet yksityisyytemme lopullisesti. Me voimme valita vapaasti sen hymyilemmekö vai irvistelemmekö, mutta sitä emme voi valita, että olemme joka tapauksessa piilokamerassa, halusimmepa sitä tai emme. Vaikka kamera ei välttämättä olisikaan näköpiirissämme, ei kannata huolestua, sillä se kyllä näkee meidät. Kymmenien metrien, tai useiden satojen metrien päästä. Tai kilometrien korkeudesta. Silläkin uhalla, että tämän sanottuani valkoinen auto saapuu minua hakemaan, väitän, että autotkin ymmärtävät puhetta. Hankin nimittäin nykyisen autoni väliaikaiseksi kulkuvälineeksi ihan vain siksi hetkeksi, että löytäisin haluamani. Auton ostossa ei näet sovi hätäillä. Se hetki on kestänyt nyt seitsemän vuotta, mutta annas olla kun aloin jälleen kerran puhua ääneen menopelin vaihtamisesta nuorempaan, niin siitäkös se suutahti ja rikkoi itsensä. Täysin tahallaan. Enhän minä muuten sitä epäilisi, mutta kun se on tehnyt sen monta kertaa aiemminkin. Niin teki edellinenkin auto. Oikuttelunsa tähden nimesin sen Barbiksi. Nyt kun tämä väliaikainen, joka muuten tuntee nimen Rouva, on taas Jannen osaavien käsien korjaama ja toimii kuin sitiseeni, ajattelen auton vaihtoa vain hiljaa mielessäni, foliohattu päässäni ja istuma-asennossa keskellä keittiön lattiaa. Koska ihan kaikkia ajatuksiani en halua universumin kanssa jakaa. Enkä varsinkaan Sirin. "Ihan kaikkia ajatuksiani en halua universumin kanssa jakaa."