Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Näin lukijamme muistelevat ensimmäisiä kuumia koiriaan: "Sinä keväänä tapahtui paljon hyviä asioita"

Kansainvälinen Kuumakoirapäivä on viimein koittanut. Tänä vuonna tuon kuuluisan nokialaisherkun juhlapäivää vietetään jo kymmenettä kertaa. Niinpä Nokian Uutiset pyysi lukijoitaan hieraisemaan muistinystyröitään ja kertomaan, missä ja milloin ovat ensimmäistä kertaa hampaansa tuohon "jumalaiseen antimeen" iskeneet. Lukijamme innostuivatkin muistelemaan kokemuksiaan oikein urakalla. Tässä nostoja Facebook-julkaisuumme saamistamme kommenteista. Kuten näkyy, kuumakoira on ollut osa monen nokialaisperheen elämää jo ainakin 1960-luvulta saakka. –Molen saanu ekan koiran Teutorin silloselta kauppiaalta "ilman" 1977 tai 1978 suvella. Siivosin nurkista pulloja vaihtaakseni ne taksikopin uudella kioskilla nallekarkkeihin. Kauppias lupas koiran, jos siivoon kaikki muutkin roskat. Silloin asuttiin aseman päätyssä. Koira on maistunu taivaalliselle siitä asti. –Teutorilla vanhaan hyvään aikaan. Muistan, kun eksän firmas tehtiin koiriin munkkeja. Itsekin usein. Väliin Lihajalosteen sivuttain leikattu makkara, sinappi, ketsuppi, raakasipulia ja kurkkusalaattia. Ei muuta! NAM! –Itse Teutorilta ostettu joskus 60-luvun alkupuolella. Sokerimunkki omenahillolla, höyrymakkara, Teutorin makean tulinen sinappi ja juomaksi tietenkin Pyynikin helmi! Voi että se oli hyvä yhdistelmä! –Ensimmäinen kuumakoira- kokemus oli Ossburgerista, yläasteen TET-viikolta ja Suomen ensimmäisen kiekon maailmanmestaruuden jälkimainingeissa. Sinä keväänä tapahtui siis paljon hyviä asioita. –Teutorilla 60-luvun puolivälissä. Ilmaiseksi saattoi saada "jämiä" eli vajaamittaisiksi jääneitä makkaranpätkiä. –Teutorilla, oli erikoinen kokemus. Välissä oli silloin vielä tuo ompuhillokin. Siittä on aikaa hyvälti. –Teutorilla 1991, silloin tamperelaisena ihmettelin, kun maistu makealle, en kehdannut siitä tarjoalle mainita, Myöhemmin sitten selvisi se sokerimunkkiteoria. –60-luvulla teutonkopista. Oli siihen aikaan sotkanvirran siinä kulmassa, ei ollu sairaalaa sillon nykyisellä paikalla. Pieni koppi oli, mausteita ei ollu muuta ku itte tehty sinappi. Vieläkin, kun tuun Nokialle, ostan koiran. –Vuonna 1964 oikein alkuperäisellä Teutorin kopilla. Kaikki oli höyryssä lämmitetty, oli hillo ja itse tehty sinappi, ihanaa! Ei ollut keksitty ketsuppia, eikä näitä muita nykyajan "hörhötyksiä". –Asuttiin siinä vieressä asemalla ja koira kuului lauantaiherkkuihin illalla. Mukulakin uskalsi 60-luvulla piipahtaa siinä. Ja herkku on edelleen. –Maalta tultii Mailerilla joskus 1970-luvun puolivälisä ja poikettii Teutorilla koiralla. Siinä oli joku valopylväs kopin vieresä, pimeetä oli ja vettä sato. Siitä alko pullopanttien keräily ja vaihtelu koiriks. –Kun muutettiin Nokialle 2009 kesällä, niin pakkohan se oli maistaa. Kesällä 2016 tarjottiin kahdelle lapsenlapselle, 9-vuotiaille. Ei tytöt oikein ymmärtänyt niiden päälle. –Teutorilla joskus 80-luvulla pienenä äidin ja isän kans harvinaisena herkkuna. Itse söin sen silloin vielä ilman mausteita, nirso kun olin. –Joskus varmaan 1964–65 ja oikealta Teutorilta. Usein tansseista palattua poikettiin Teutorin kopille kuumille koirille. –Kyllä se on joskus nassikkana, kun isäukko vei teutolle syömään. Kahella nakilla pelkkä ketsuppi. –Minä oon jo ihan pienestä tilannut sujuvasti "Kuuman koilan kualet", kun en vielä välittänyt mausteista tai makkarasta. –Teutorilla joskus 70-luvun loppupuolella isä vei mut sinne ensimmäisen kerran ja sen jälkeen käytiin siellä aina herkuttelemassa. Osa siis omia lapsuusmuistoja. –Olisko ollu melkolailla vuosi sitten, Nokialla oon asunu noin 2,5 vuotta. Pitäis ehkä kokeilla maistaa uudemman kerran. –Teutorilla joskus 1965. Isä kertoi hyvästä herkusta, jota on heti saatava. Sitä sitten ostettiin oltiin tulossa jostain lomamatkalta, heti jäin koukkuun. –Vuonna 1976 maistoin ekan kerran, ja lempi leimahti saman tien. Sittemmin niitä tuli tehtyä, ja myytyä, kaikkiaan liki parikymmentä vuotta. Ja vieläkin maistuu ylihyvältä! –Koukun majalla, partioretkellä, NoErin sudenpentujen yöretkellä syksyllä 2012. Ja hyvää oli. –Terhin grillillä viime kesänä. Ihan hämärä eväs, ei pärjää kalakukolle. –Teutorin grillillä. Meillä oli ensimmäinen auto perheessä, 70–80-luvun vaihteessa, ja isä ehdotti myöhään lauantai-iltana grillille lähtöä. Voi että se oli extremeä! Koko perhe Toyotaan ja herkuttelemaan. –Miisunrillillä hillolla. –Reilu kymmenkunta vuotta sitten Avolan grillillä muistaakseni oli "ensipuraisu". –Olikohan se ensipuraisu kumitehdasta vastapäätä olleessa valkoisessa grillivaunusta (missä nykyään nesteen kylmäasema)? Ensimmäinen oma ostokoira, mistä jo parempi muistikuva, oli Teutorilta Myllyojan aikaan. –Eikös se vaunu ollu keltanen? Sieltä itsekin ekan koiran maistoin.