Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Fonzista tuli somejulkkis – Yhteydenottoja tuli niin monta, että isojen koirien iso tapaaminen on nyt lyöty lukkoon

Muistatko vielä leonberginkoira Fonzin, joka etsi itselleen samankokoista tai ainakin samanhenkistä leikkiseuraa Facebookin Nokia City -palstalla? Ei haittaa, vaikket muistaisi, sillä tällä kertaa kerrottavana on täysin uusi tarina. Nokian Uutisten toimituksestakin näet pääsi yksi onnekas Fonzin kanssa kirmaamaan, ja hulvaton reissuhan siitä tuli. Vaikka se varsinainen kirmaaminen nyt ehkä jäikin vähän vähemmälle. Vasta vaatimattomat 51 kiloa Fonzi on ehtinyt omistajansa Marjaana Lepistön kanssa sovittuun tapaamispaikkaan ensimmäisenä. Se odottaa tyynesti hihnan napsahdusta, sillä autossa se on saanut matkustaa ilman. Kauempaa katsottuna sen karvainen kuono näyttää vetäytyvän hymyyn yhdessä yltyvän tuulen kanssa. Fonzi on pakkasen poikia, ja viihtyy ulkona kelillä kuin kelillä. –Sitä ei kyllä tarvitse houkutella ulos. Joskus oikein karmealla säällä lenkillä tuntuukin siltä, kuin olisimme kaksin maailmassa, Lepistö sanoo ja silittää koiran päätä. Fonzi tervehtii tulijaa armeliaalla nuuhkaisulla, viivyttelee silmään hetken silmissäni ja jatkaa sitten matkaansa tuuhea turkki heilahdellen. Lepistö kertoo, että tuollaisia ne leonbergit usein ovat, eivät ne vieraista niin jaksa innostua. Joskus se vähän nolottaakin. Esimerkiksi silloin, kun lapset rientävät riemusta kiljuen silittämään lempeää jättiläistä, ja huomion kohde vain poistuu huokaisten paikalta. Lepistö rapisuttaa raksupussia, ja koiran pää kääntyy salamana. Pienten herkkupalojen päälle se ymmärtää kyllä, vaikkei muuten perso ruualle olekaan. Vain harvoin sillä on kotona kiire ruokakupille, vaikka emäntä sekoittaakin kuivamuonan sekaan aina jotain tuorettakin. Nelisensataa grammaa lihaa tai kalaa, ja saman verran kuivaruokaa, kahdesti päivässä. Kyllä pentu sellaisella jaksaa kasvaa. Pentu Fonzi nimittäin vielä on, vaikka se yltääkin kurkottamatta tutkimaan takkini taskuja. Se on täyttänyt 9 kuukautta maaliskuun puolivälissä, ja painaa vasta vaivaiset 51 kiloa. Massaa kertynee vielä parinkymmenen kilon verran, ja korkeuttakin ehkä muutama sentti. Onhan kasvattaja luvannut, että Fonzi ei jää porukan pienimmäksi. Kun vastaan tulee mökömököpuu Fonzi on Lepistön kolmas leonberginkoira. Ensimmäinen tuli taloon vuonna 1995, ja omaan perheeseen sellainen muutti reilu vuosikymmen takaperin. Fonzi on talon ensimmäinen uroskoira, ja siinä kuulemma tietynlainen huolettomuus vielä korostuu. Fonzi ei pingota tai nurise turhista, mutta murjottaa se osaa. Mutta yleensä vain silloin, jos lenkki jää sen mielestä kesken. –Se saattaa heittää pitkäkseen kotiportin ulkopuolelle, eikä hievahda minkäänlaisella maanittelulla. Nopein konsti onkin jatkaa lenkkiä vielä hieman, Lepistö nauraa. Laiskanlötkeästi eteenpäin talsiva Fonzi tonkii lunta ja kun järvenjäällä ollaan, jokaista kairanreikää. Sitä ihmetyttää päivät pitkät kalassa istuvat pilkkijät, ja heidän saaliinsa. Yhtäkkiä se kellahtaa maahan ja löytää häntänsä. Armotonta saalistusta jatkuu tovi, ja sitten se nousee tuijottamaan taivaanrantaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Muiden koirien kanssa tilanne on toinen, sillä silloin Fonzikin toden teolla innostuu. Sitten tanner tömisee ja kyytiä saavat sekä risut että männynkävyt. Ja saattaahan sitä tulla vähän törmäiltyäkin. Juuri siksi Fonzi kaipailikin Facebookissa kokoistaan seuraa, sillä ihan kaikki karvakamut eivät jaksa sen kanssa temmeltää. Leikki- ja lenkkitreffejä onkin ollut nyt parin viikon aikana jo useammat. Erään Nasun kanssa on tavattu jo kolme kertaa, sillä sen verran hyvin on juttu luistanut. Niin koirilla, kuin emännilläkin. –Onhan tämä ihan mahtava juttu huomata, että meitä isojen koirien ystäviä on Nokialla näin paljon. Samanhenkinen seura tekee hyvää kaikille, Lepistö sanoo. Totta vieköön, heitä on jo pelkästä sosiaalisesta mediasta löytynyt niin paljon, ettei kaikkia ole millään ehtinyt tavata. Niinpä Lepistö on nyt päättänyt järjestää suuremman tapaamisen, johon ovat tervetulleita kaikki maxi-koirat ja pienemmätkin, jotka viihtyvät isompien karvakuonojen seurassa. –Tapaamme Nokian koirapuistossa ensi sunnuntaina kello 16. Nähdäänkö siellä? Fonzi tuntuu kysyvän ja heittäytyy vatsalleen parin metrin päähän autosta. Tunnin ulkoilu ei tunnu vielä missään, joten nyt näyttää vastaan tulleen se mökömököpuu. Kovin korkealle Fonzi ei onneksi jaksa kiivetä, sillä muutaman minuutin lirkuttelun ja mairittelun jälkeen se luovuttaa, huokaisee ja kipuaa autoon. Tulinkohan luvanneeksi, että näemme sunnuntaina? Videolla Fonzi ja talven jäätävä ihanuus. Edit 21.3. klo 12.57: Juttuun lisätty video.