Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

On oikeusmurha, jos meidän Jerkka ei pääse jatkoon

Jerkka Virtasella on yksi elämänkokoinen haave. Hän haluaisi herätä aamuauringon paisteeseen vailla huolia, tarttua kitaraan ja antaa sen soida soljuvin sulosävelin, jotka tuottaisivat ihmisille iloa. Musiikkia, joka vapauttaisi mielen ja kantaisi eteenpäin elämässä, niin kuin se on tehnyt hänellekin. Jo silloin, kun hän jännitti soolo-osuuttaan Kankaantaan koulun kuoron kevätkonsertissa Kerholan lavalla. Tai silloin kun hän yli 25 vuotta myöhemmin Voice of Finlandin "Ääni ratkaisee" -vaiheessa käveli kohti mikrofonia kohdatakseen katseellaan tähtivalmentajien tuolien karmaisevan pelottavat selkänojat. –Jännitin sitä 1,5 minuutin esitystäni niin, etten muista koko biisistä yhtään mitään, Jerkka nauraa. Sen hän kuitenkin muistaa, että kaikki tuolit kääntyivät. Sen hän on nähnyt myöhemmin myös tallenteelta ja pannut merkille iloisesti hymyilevän hahmonsa. Hymy on seurausta siitä, että koko tuotantoryhmän ammattitaito mukaan lukien uskomattoman loistelias taustayhtye saivat Jerkan tuntemaan, että hänestä paitsi halutaan, myös osataan ottaa esiin kaikki se, mitä hänellä on annettavana. Sehän sopii, sillä juuri niin Jerkka on tuntenut koko ikänsä. Sen, että hänen sisällään on valtava määrä musiikkia, joka hänen täytyy saada jakaa muillekin. –Kyseinen fiilis on ollut aina niin vahva, että se on haitannut aika ajoin koulunkäyntiäkin, Jerkka tunnustaa. Onneksi Jerkka sai kasvaa musiikkiluokan mukana. Olla yksi bändin jätkistä Flood Groundsissa, joka voitti aikoinaan Manserockin kuninkuuden. Ja onneksi hän on saanut musiikin ohella luoda itselleen ammatin toisestakin rakkaasta harrastuksestaan. Piirtämisestä. Mutta jos Jerkan edessä olisi auki kaksi ovea, joista toisen päällä lukisi grafiikka ja toisen päällä musiikki, hän ei epäröisi kvarttia tai edes sekuntia, vaan valitsisi tottakai musiikin. Seitsemän vuotta sitten Jerkka ei yltänyt Idolsissa ihan kirkkaimpaan kärkeen saakka. Hän jäi kuitenkin muun muassa keikkajärjestäjien mieliin niin vahvasti, että aikoinaan grungesta ammentanutta miestä kitaroineen on viety väkevästi pitkin maata. Usein myös kosketinsoittaja Pasi Sinivuoren kera duo-keikoille ja The Entertainment Orchestran kanssa sinne, missä bileet ovat tarvinneet soittotaitoa, tyylitajua ja valloittavia vierailijoita. Vaikka Jerkka ei omien sanojensa mukaan usko mihinkään huuhaahan, hänellä itselläänkin on vahva tunne siitä, että tänä keväänä tapahtuu jotain suurta. –Pöytälaatikkokin on nyt auki, Jerkka sanoo viitaten omaan suomenkieliseen tuotantoonsa, jota tallentuu jatkuvasti lisää puhelimen sanelumuistiin vaikkapa koiran kanssa lenkkeillessä, tai sitten yön pimeinä tunteina, kun muut nukkuvat. Idolsista tähän päivään on ollut pitkä matka, mutta se on tuonut kaikkeen kaivattua kokemusta. Eikä pelkästään niin, että elämässä olisi kääntynyt vain muutama uusi sivu, vaan kokonainen kirja. –Voice of Finland on iso lisäbuustaus mun laulu-uralle. Tuntuu siltä, että tähän saakka olen pidätellyt itseäni laulajana, mutta nyt olen mennyt siinä rohkeasti ihan eri levelillä. Siksi olen hyvin iloinen siitä, että tulin lähteneeksi tähän kisaan. Lähteneeksipä hyvinkin. Videota itsestään Jerkka ei lopulta ehtinyt koskaan edes lähettää, vaan käytti viime syyskuussa viimeisen mahdollisen oljenkorren ja autoili työpäivän päätteeksi TVOF-karaokeen Helsinkiin, luikautti Aviciin Wake Me Upin, ja sen jälkeen suhasi takaisin Nokialle miettien mielessään, että mitähän ihmettä sitä taas tuli tehtyä. Se kuitenkin riitti kirvoittamaan tarvittavat kommentit "jäätävän hyvästä soundista", paikan itse kilpailuun ja on tuonut lisää yleisöä myös live-keikoille. Palautetta on sadellut tasaiseen tahtiin myös sosiaalisen median kautta. –Se on aitoa palautetta ja saan siitä hirveästi voimaa. Sen ansiosta tiedän, että olen oikeilla jäljillä. Olen ehkä pystynyt koskettamaan ihmisiä ja antamaan heille jotain, ja juuri sen takiahan tätä tehdään. Silloin tiedän, että ne valvotut yöt eivät ole menneet hukkaan.