Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mitä useampi isä olisi nykyistä pitempään kotona lapsen kanssa, sitä helpompi olisi myös muuttaa yhteiskunnan pinttyneitä rakenteita

Kun viettää puolitoista kuukautta kotona vähän yli vuoden vanhan taaperon kanssa, sitä oppii kaikenlaista. Lähinnä itsestään. Työelämän pyörteessä vastaavan kestoinen ajanjakso olisi kulunut silmänräpäyksessä. Sen sijaan isyysloma tuntui kestävän lähes puoli elämää. Tai paremminkin viidesosa elämää, sillä niin suuri osa lapsen siihen asti eletystä elämästä se oli. Vertailun vuoksi omaan ikääni suhteutettuna kyse olisi ollut kolmesta ja puolesta vuodesta. On ristiriitaista, että päivät ja tunnit tuntuivat kuluvan ennen kokemattoman nopeasti, mutta kun niitä muistelee jälkikäteen, aika tuntuu todella pitkältä. Se johtunee siitä, että päivän jokainen hetki (päiväunia lukuun ottamatta) oli niin täynnä elämää. Aamuvirkun taaperon kanssa elettäessä aamupesujen, aamupalan, Fröbelin Palikoiden Youtubesta katsomisen, lukemisen, duploilla leikkimisen, imurilla leikkimisen, tiskikoneen tyhjentämisen, sirkustemppujen harjoittelun, leikkipaikassa leikkimisen, kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja lounaan jälkeen kello oli usein vasta 10.45. Eikä tähän listaan laskettu mukaan vielä erinäistä määrää halimista, lauleskelua, juttelua, lohduttamista ja kanniskelua. Sen lisäksi, että pohdin isyyslomallani ajan suhteellisuutta, hämmästelin sattumoisin samaan aikaan käytyä keskustelua Suomen perhevapaajärjestelmän uudistamisesta. Nykyään (tuorein tilasto vuodelta 2014) nimittäin vain 34 prosenttia isistä pitää niin sanotun isäkuukauden, eli vanhempainvapaakauden jälkeen isälle korvamerkityn 1–54 arkipäivän jakson. Äidin ja isän jaettavana olevaa vanhempainvapaata käyttää lähes yksinomaan äidit. Vain 1–3 prosenttia isistä pitää vanhempainvapaata. Näin ollen valtaosa, 78 prosenttia isistä on isyysvapaalla vain jokusen päivän tai korkeintaan pari viikkoa lapsen syntymän yhteydessä tai muuten samaan aikaan äidin äitiysloman tai vanhempainvapaan kanssa. Hallitushan ei saanut lopulta mitään aikaiseksi, mikä on sääli, sillä soisin nykyistä useamman isän kokevan täysipäiväisen lastenhoidon rajattoman riemun ja yllättävän raskauden. Mitä useampi isä olisi nykyistä pitempään kotona lapsen kanssa, sitä helpompi olisi myös muuttaa suomalaisen yhteiskunnan pinttyneitä rakenteita. "Soisin nykyistä useamman isän kokevan täysipäiväisen lapsenhoidon riemun."