Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone Vaalit

Mielipide: Rakentamisen vaikeus

Kun aikanaan rakennettiin taloja, katsottiin routimaton rakennuspaikka, jopa kallio. Rakennus perustettiin peruskivien päälle, eikä tarkoituskaan ollut rakentaa umpinaista perustusta. Rakennusta ei haluttu rakentaa kiinni maahan. Ainoat maahan suoraan tukeutuvat rakenteet olivat tulisijojen ja piippujen perustukset. Lämmitys suoritettiin puulämmitteisillä tulisijoilla ja ilmanvaihto painovoimaisesti piipun tai räppänöiden kautta. Ilmaa vaihdettiin tarkoituksellisesti myös ikkunoiden kautta tuulettamalla ja ovia aukomalla. Rakennukset valmistettiin hirsistä ja tiivistettiin sammalilla ja rohtimilla. Kateaineena käytettiin turvetta, tuohta, puupäreitä ja tervattuja paanuja. Tällaiset rakennukset ovat kestäneet parhaimmillaan useita satoja vuosia. Sodan päättymisen jälkeen 1944 rakennetut rintamamiestalot rakennettiin irti maasta korkean sokkelin ja betonisen välipohjan päälle. Perustus rakennettiin yhden kesän aikana ja jätettiin odottamaan seuraavana kesänä tapahtuvaa asuinkerrosten rakentamista, jotka toteutettiin lauta- ja lankkumateriaalista. Tuulensuojaksi käytettiin tervapaperia ja eristeenä sahanpuruja. Lämmitys tapahtui uuneilla ja helloilla. Ilmanvaihto oli painovoimainen, tuuletus ovista ja ikkunoista. Ei ollut radonkaasun keräystä, eikä koneellista ilmanvaihtoa. Ihmiset, jotka näissä taloissa asuivat, olivat terveitä, eivätkä kärsineet kaiken maailman hengitystieallergioista. Jostakin syystä julkisten kiinteistöjen rakentamistavaksi 1970-luvulla vakiintui yksikerroksinen rakennustapa, missä alettiin valaa betonipermannot tärytetyn sorapatjan, styroxlevyjen ja muovin päälle. Salaojia tehtiin lattian alle, jos tehtiin. Useimmiten salaoja anturoiden viereen katsottiin riittäväksi. Tämän permannon päälle tehtiin sitten työ- ja opiskelutiloja. Kosteuden siirtymistä rakenteisiin tapahtui alipaineisen ilmastoinnin vaikutuksen avulla. Tällä rakennusmallilla on rakennettu ainakin Myllyhaan koulu, Nokian seurakuntakeskus ja osittain Terveyskeskus ja Emäkosken koulu. Nokialla ja koko maassa on lukemattomia muita julkisia rakennuksia ja rivitaloja samalla metodilla toteutettuina. Vanhat toimivat rakennukset pilataan lisäämällä niihin koneellinen ilmastointi, joka teoriassa toimii hyvin, kunhan ihminen ei sitä sotke aukomalla ovia ja ikkunoita. Omakotitalojen rakentamisen nykypäivää on perustaa rakennus maavaraisesti suoraan maantäytön päälle. Muovia ja lämmöneristyslevyjä ja pakko on rakentaa radonkaasun keräyssysteemi lattian alle. Kyllä nämä rakenteet voidaan toteuttaa, vaikka rakennetaan irti maasta. Kukahan radonkaasun keräyssysteeminkin on saanut lobattua lakisääteiseksi, kuten aikanaan koneellisen ilmanvaihdon omakotitaloihin. ”Hanakooltahan” sitä raitista ilmaa alettiin saada muutama vuosikymmen sitten. Betonista ei pitäisi rakentaa kuin rakennuksien perustukset ja erilaiset sillat. Reilu vuoden vanha betonista tehty asuinrakennus Helsingissä on osoittautumassa jo nyt täysin sudeksi. Vuoden betonirakenteen onkin valinnut tämän kunniamaininnan saajaksi betonirakentamisen sisäpiiriläiset. Betonirakentaminen on ollut osasyynä harjujen tuhoamiselle ja nykyään kallioiden murskaukselle kiviaineksen saamiseksi. Rakentamisessa pitää siirtyä käyttämään mahdollisimman paljon puupohjaisia rakennusmateriaaleja, joista valtaosa saadaan suoraan metsistä tuhoamatta luontoarvoja ja ympäristöä. Hieno esimerkki puurakentamisesta on uusi Keskusurheilukentän katsomo. Olin itse aikanaan rakentamassa muutamaa näistä homerakennuksista. En ole kuitenkaan syyllinen.